Pentutapaaminen 2011
Tämänvuotiseen pentutapaamiseen oli ilmoittautunut pitkälle yli 40 innokasta kasvatinomistajaa. Aivan kaikki eivät viime hetken peruutusten vuoksi päässet paikalle mutta vilinää ja vilskettä riitti silti. Vietimme tällä kertaa koko päivän Laukaan Tupaswillassa ja sää suosi meitä jälleen kerran. Uskomatonta, ettei kertaakaan näiden vuosien aikana ei ole satanut…
Aamu
alkoi trimmausharjoituksilla. Näin siksi, että koirat olivat siinä vaiheessa
vielä kuivia ja puhtaita edellisillan kylvyn jäljiltä. Kädestä pitäen
neuvomalla ensikertalaisetkin uskaltautuivat rohkeasti saksimaan ylimääräistä
karvaa koirastaan. Siitä se lähtee!
Trimmauksen jälkeen pidimme pikakurssin koiran
esittämisestä näyttelyissä – tehokasta perusharjoittelua seisottamisen ja
liikkeiden osalta.
Harjoitusten jälkeen päästettiin vauhtiin koirahieroja Tiina Havu, joka antoi hyviä vinkkejä koiran turvalliseen ja oikeaoppiseen hierontaan kotona. Tellu-muorikin pääsi osalliseksi Tiinan ohjauksesta ja se tekikin sen varsin innokkaasti kun palkkana oli nakkia. Tellu oli kanssani täsmälleen samaa mieltä, että jos tarvitaan esimerkkikoiraksi ahnetta koiraa niin hän on vapaaehtoinen oikein mielellään…
Koiria ei tarvinnut kauaa hierontaan houkutella kun ne hoksasivat miten mukavalta hieronta tuntui vaikka ympärillä olikin paljon muita koiria ja ihmisiä.
Paikalle oli saapunut myös muita aiheesta kiinnostuneita kuulijoita, mukavaa, että hyvän voi jakaa useamman kanssa! Päivän aikana joku myös hämmästeli, miten sosiaalisia ja leppoisia tämän rotuiset koirat ovat – ei räksytystä, rähinöitä tai pullisteluja.
Hieronnan jälkeen vatsa sai jo kovasti kaipaamaansa apetta ja koirat ansaitun hengähdystauon kuka omassa häkissä, kuka auton suojissa. Tupaswillan maanmainion keittiön antimia ei voi kuin kehua – kiitos taas Kauppisen perhe!
Joka vuosi meillä on ollut tapana pitää jokin teemakoulutus tai uuden lajin esittely pentutapaamispäivänä. Tällä kertaa se oli koiratanssi. Jyväskylän seudulla on pieni mutta innokas harrastajajoukko, joka toimii Keski-Suomen Kennelkerhon alaisuudessa. Lajin innokas harrastaja ja tuomari Heli Nousiainen saapui tapaamiseemme kertomaan lajistaan – voisi kai sanoa – täysille ummikoille. Jaa no, Asikaisen isäntä ilmoitti kyllä osaavansa tanssia mutta koira taisi unohtua matkasta… Eli Helin opit olivat paikallaan!
No totuuden nimissä on pakko sanoa, että pienemmän nartun kanssa tämä oli helpompaa kuin suurikokoisen uroksen… Heli antoi meille lopuksi pienen näytteen siitä, mitä itse tanssi on. Vaikka Heli teki sen koiransa kanssa täysin fiilispohjalta ilman etukäteissuunnittelua, oli se upeaa katseltavaa. Parin esitys päättyi täydelliseen loppuhuipennukseen, jossa Heli kyykistyi, koira tuli luokse ja laittoi etutassut rintaa vasten ja nuolaisi Heliä poskesta. Totaalisen liikuttavaa!
Palkkio yhteistyöstä puolin ja toisin on aina paikallaan ja herkkiä hetkiä nähtiin myös pentutapaamisen tanssiharjoitusten
lomassa oman väen keskuudessa.
Lähes tulkoon joka vuosi meillä on ollut tapaamisen yhteydessä Match Show, niin tänäkin vuonna. ”Tanssitäti” Heli toimi tuomarina ja joka luokasta valittiin sijoittamattomat kolme BIS-koirien valintaan. Näin BIS-kisassa lisäharjoitusta saivat kaikkiaan yhdeksän koiraa jotka sitten sijoitettiin järjestykseen vasta siinä vaiheessa.
kehäketut – niin tänäkin vuonna. Siksi toisekseen, ei niin haitannut vaikka joku koira tulikin kehään juuri kastautuneena, kuka enemmän ja kuka vähemmän!
Toisilla kehäkokemusta oli jo vähän enemmän, toisilla sitten taas vähän vähemmän. Joku aloitti vasta tässä pentutapaamisessa ja hienosti meni siitä huolimatta! Match Show’n voitti tänä vuonna Ursula ja sitä seurasivat Van Houten, Repe, Nelly, Liina, Heili, Veeti, Nesquick ja Jermu. Legendaariseksi voisi kai sanoa Mies vie koiraa -luokkaa, johon osallistuivat taas kerran lähes kaikki miehet ja vain lahjattomat treenasivat…Tässä vain muutama esimerkki miten homma hoidetaan äijäenergialla. Hyvä meidän miehet! Kisan voitti tällä kertaa vasemman kuvan Jouni joskin vakavan haasteen hänelle tuleville vuosille heitti Tuomas, Lauri, Juho, Heimo, Mako, Timo ja Tapani – puhumattakaan niistä, jotka olivat tällä kertaa vaikkapa lastenhoitotehtävien vuoksi estyneitä osallistumasta.
Muina treffilajeina meillä oli nakkiviesti ja temppurata, niissä pisimmän korren veivät Tinka ja Ursula. Loppu iltapäivä ennen kotimatkaa vietettiin muun mukavan yhdessäolon ja makkaran paiston merkeissä – koirien leikkejä unohtamatta.
