Historiaa

Koirakärpänen puraisi minua jo hyvin varhain, en edes ihan tarkalleenottaen muista koska. Kotona meillä ei ollut koiria mutta vaarin suomenajaokoirauros Pepi oli minulle se ensimmäinen koirarakkaus. Pepi opetti minut lukemaan koiran kieltä ja yrityksen ja erehdyksen kautta keksin, kuinka toimia niin, ettei suuri uros täysin jyrännyt pientä lasta alleen. Se ei koskaan lakannut heiluttamasta häntäänsä kun ryntäsin sen luokse mummolaan saavuttuani. Toki kotiinkin omaa koiraa siskon kanssa manguimme mutta vastaus oli itsepintaisesti sama; ota vaikka kolme kun omillasi asut.

Rotusuosikkini oli alussa saksanpaimenkoira. Ihailin suunnattomasti kotikaupungissani tuolloin vaikuttanutta poliisikoira Erroa ja niinpä kuvittelin aina, että sakemanni se minullakin vielä joskus on. Vaan kuinkas sitten kävikään. En ikinä unohda sitä syksyistä päivää, kun ratsastustallille tullessani näin tallinpihalla maailman kauneimman olennon, irlanninsetterin. Kuparinpunainen turkki suorastaan paloi kuulakkaassa auringonpaisteessa ja koira nuuski ylväästi nenä pystyssä kaukaa pellolta kantautuvia tuoksuja. Se oli sitten siinä, eikä mistään muista roduista enää edes keskusteltu. Paremmin rotuun tutustuttuani erityisesti sen luonne teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Vihdoin koitti se "omillasi"-aika. Erro, –kuinkas muuten!- oli ensimmäinen koirani ja eli yli 15-vuotiaaksi. Se muutti meille kotikoiraksi mutta näyttelykärpäsen puraistua kävimme myös joissakin näyttelyissä. Se ei ollut liialla ulkomuodolla pilattu mutta sai kuitenkin yhden sertin niiltä reissuilta.

Metsästys tarkoitti Erron mielestä lähinnä aja ja nappaa-harrastusta joten jätimme sen sikseen. Tokosta tuli sitten vähän pidempiaikaisempi harrastus ja kävimme kisaamassakin ihan mukavin tuloksin. Noudosta muodostui kompastuskivi - kapula kun tuli noudettua aina tyyliin "mää hain, sää otat kopin" ja kisailut jäivät.

Veteraanivuosilla uusin innostuksemme oli vesipelastus. Se oli Errosta huippuhienoa ja se suoriutuikin tehtävistä lähes näytösluontoisesti -ai näikö sä halusit mun tekevän? -tyyliin liikkeitä sen kummemmin opettelematta. Kunto Errolla oli ikään nähden loppuun saakka kohtuullisen hyvä, sen mielipuuhaa oli makoilu takan edustalla, syöminen ja ulkoilu pihalla. Myös naisten päälle sillä vielä riitti ymmärrystä vaikka fysiikka ei oikein enää kestänytkään… Erron pitkän iän salaisuus taisi olla eläminen juoksusta juoksuun, leikkimielellä sanottuna.

Erro nukkui sylissäni ikiuneen tammikuussa 2007. Se kulki rinnallani elämääni 15 vuoden ajan, tyvenessä ja myrskyissä. Se hauskutti, raivostutti ja teki välillä mitä tykkäsi, mutta ennen kaikkea se oli tiukasti vierelläni elämän eteen tuoneissa karikoissa eikä astunut sivuun ennen kuin arveli sen olevan turvallista. Kiitos sinulle, kallis ystäväni!

Seuraavaksi taloon Erron kaveriksi tuli Dino. Se tuli meille näyttelyharrastusta varten vuonna -93. Sillä saralla se osoittautuikin oikeaksi aarteeksi! Vuonna -96 se oli Suomen paras seiskaryhmän koira (SKL), -97 Suomen Punaiset Irlanninsetterit ry:n 2. paras näyttelykoirauros ja -99 sitten paras. Menestys ei tosin ole tullut ihan tuosta vaan, koiruus kun on esiintynyt kehissä vain ja ainoastaan silloin kun se on sitä itseä huvittanut. Moni tuomari onkin nähnyt Dinon molemmat puolet; vauhdikkaan ja innosta puhisevan esiintyjän (pysy mamma perässä!) ja taas sen plääh!-tää-on-tylsää-mua-ei-huvita-tänään -koiran.

Kotioloissa se rakasti pehmoleluja ja harrasti niiden ja vähän muidenkin tavaroiden kanniskelua ja esittelyä hirvittävän ulinan säestämänä. Se oli laumanjohtaja ja vartioi mielellään kotiamme pihalla. Intohimona Dinolla olivat seudun vähän tyhmäksi osoittautuneet kissat ja kissajahdit, metsälenkit ja lintujen haku (pöllytys...). Errosta poiketen sitä ei kiinnostanut TOKO eikä VEPE; tokoon se oli teeskennellyn hidas ja vepessä oli inhottavaa kun roiskuu! Uiminen oli kyllä kivaa, mutta vain kun muut eivät
ole roiskuttamassa vettä silmille! Dinoa eteenpäin veivät vietit ja nenä. Dino nukkui ikiuneen toukokuussa -05 12,5-vuotiaana. Dino oli sellainen ”kerran elämässä” koira, toista sellaista ei enää vastaan tule.

Jälkikasvua Dinolla on Millan (Markant’s Cute Camomille), Vilman (Ylälehdon Jenna) ja Iinan (Lordly Yushannina) kanssa.

Kolmas koirani Jasu oli Dinon velipuoli ja vain käväisi meillä, siltä minusta nyt tuntuu, -97-98. Se jäi motocross-pyörän
alle juhannuksen jälkeen ja katselee nyt edesottamuksiamme iltataivaan tähtenä. Suurena ja kirkkaana, niin kuin silloin eläissään.

Jasu oli todellakin iso niin kooltaan kuin mieleltään. Se otti jo pienenä laumanjohtajan paikan Dinolta ja päätti missä kaappi seisoo. Samaa virttä se yritti joskus tarjota myös minulle, mutta hävisi aina. Kerran se oli päästä niskan päälle erehdyttyäni painimaan sen
kanssa mutta ihmisjärki vei onneksi voiton. Siinä missä muut kurkkivat kuono koholla ruokapöydälle "mitä hyvää teillä siellä on?" Jasu tuli ja pisti päänsä lautaselle ja maistoi. Sen special oli myös takapuolesta pureminen: Jos et suostunut tekemään niin kuin se halusi, se tuli ja "puri" pepusta! Jasulla oli aina vauhti päällä. Kaikki tehtiin nopeasti ja tehokkaasi täysin purjein. Ehkäpä siksi, että aikaa sillä oli niin vähän...

Jasun jättämä aukko oli suuri ja mahdoton paikata. Siihen tehtävään Englannista tänne lensi Jami. Se oli senttitolkulla pienempi kuin Jasu ja tuntui, että tuleekohan siitä ikinä koiraa. Ero Jasuun oli niin koossa kuin luonteessakin valtaisa!

Mutta niin siitä vain koira tuli! Oman, vähän suureksi venähtäneen mittapuuni mukaan pieni (englantilaisittain melko normaalikokoinen) ja vauhdikas hurmuri. Se on valloittanut monet sydämet suukottelemalla, halailemalla ja pitkiä silmäripsiään räpyttelemällä. Se oli kuin kotonaan kenen tahansa ihmisen kassa ja kuvittelei kaikkien maailman vastaantulijoiden olevan juuri
häntä varten. Se oli aina ensimmäisenä siellä missä tapahtui ja elää kaikin puolin ajan hermolla. No, ehkei silloin kun se nukkuu - silloin kuului vain kuorsaus!

Jamin näyttelykoiran ura on ollut huikea. Vuonna 2000 Jamista tuli Suomen Punaiset Irlanninsetterit ry:n Vuoden Näyttelykoirauros.
Vuonna 2001 pokkasimme ensimmäisen BIS-voiton Korpilahdelta sekä hienon VSP-sijan Viron setteriyhdistyksen päänäyttelyssä tuomarina Ronnie Blomme. Sittemmin BIS-voittoja ja ryhmäsijoituksia on herunut lisää ja joka vuosi se on keikkunut menestyneimpien Irlanninsetteriurosten joukossa (SPI ry). Viimeisen aktiivisen näyttelyvuotensa se kilpaili veteraanikehissä voitokkaana edelleen – taskussaan mm. ESC erikoisnäyttelyn BIS2-veteraani ja lopulta setteriyhdistyksemme Vuoden Veteraani 2006. Tämän jälkeen se keikkui useamman vuoden huipulla Vuoden jalostuskoiran ominaisuudessa sen jälkeläisten menestyessä näyttelykehissä. Jouduimme sanomaan hyvästit Jamille jouluaattona 2009. Myös Jamilla on jälkikasvua ja lastenlapsia maailmaa valloittamassa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Viivi oli "tilattu" Ingrid Silvius-Lemstralta Hollannista jo ennen Jasun kuolemaa. Onnettomuus meinasi vesittää suunnitelmat mutta onneksi ei. Viivistä nimittäin kasvoi lapsitähti ja jo pienenä se näytti, ettei ollut mikään eilisen teeren tyttö! Se sijoittui kahdesti pentunäyttelyn BIS:ssa ja kesällä-98 se nousi nuorten luokasta Suomen Punaiset Irlanninsetterit ry:n päänäyttelyn Club Show'n BIS-kakkoseksi. Turkkia Viivi ei ole koskaan oikein jaksanut kasvattaa, mutta se ei ole menestystä haitannut; niin BIS- kuin RYP-sijoituksiakin on tullut. Viimeisin ”suuri” sijoitus oli jälleen kerran sijoitus Club Show’ssa. Tällä kertaa Viivi oli VSP. Viivin koti oli ystävieni Sarin ja Jukan luona. Ilman heitä paljon olisi jäänyt tapahtumatta ja monta yhteistä iloa olisi jäänyt kokematta! Kiitos teille molemmille! Surffaa heidän kotisivuilleen ja lue lisää Viivistä! http://www.mostmaroons.com/ Viivi nukkui pois tammikuussa 2011.

Viivin tulon myötä alkoi ajatus kasvatustyöstä nostaa päätään. Sen hienosta näyttelyurasta huolimatta emme Sarin ja Jukan kanssa katsoneet sitä jalostukseen soveliaaksi. Hain kuitenkin kennelnimeä, sain sen ja erinäisten mutkien kautta siitä tuli Redwood -alkuperäisajatuksesta poiketen Redword.

Uusi narttu oli vasta jossakin kaukana ajatuksissani, kun laumamme rouva ja hieno neiti, Oona, muutti meille joulun pyhinä -00.
Oikeastaan ei ollut tarkoitus vielä ottaa uutta koiraa, mutta... Oona kotiutui hyvin, pisti perheen pojat ensitöikseen järjestykseen, jakoi lelut uudelleen ja valloitti koko seudun lasten sydämet. Oonan suosiollisella avustuksella tulin myös siihen tulokseen, ettei viherkasviharrastus ole minua varten…

Näyttelyissä on käyty Oonankin kanssa hyvällä menestyksellä. Se sai alle kaksivuotiaana kaksi sertiä ja oli kerran ROP. Sen jälkeenkin on menestystä tullut sekä 26 pientä setterin alkua. Kennel Frinan Q-pennut ovat Oonan vauvoja, jotka se synnytti ystävänpäiväksi v. 2004. Oona siirtyi täysin minun nimiini, vaikka ei sen elämä siitä entisestä miksikään muuttunut; pepun
pyöritys ja korvaan kuiskuttelu jatkui entiseen malliin aina marraskuulle 2011 saakka, jolloin jouduin sanomaan sille hyvästit.

Sen toiset ja samalla ensimmäiset omat pentuni syntyivät kesäkuussa 2005. ”Timantti”-pennut eri väreissään lähtivät maailmalle… tai ainakin osa niistä! Oonan kolmannet ja viimeiset pennut, Town-vauvat, syntyivät keväällä 2007. Kolmet pennut yhdelle nartulle on mielestäni aivan tarpeeksi; koiraystäväni eivät ole tuotantoeläimiä vaan YSTÄVIÄ ja nekin ansaitsevat eläkepäivät, jotka
eivät mene synnytyksistä selviämiseen.

Laumani oli nyt täynnä, enempää ei koiria tähän huusholliin. Vaan… Stella tai tuttujen kesken Tellu on esimerkki siitä, kuinka
koira hankitaan täysin ilman harkintaa. Tellu on Dinon pentu, joka tarvitsi äkillisesti uuden kodin puolivuotiaana. Lupasin ottaa sen hoitooni uuden kodin etsimisen ajaksi. Tellu asettui taloksi välittömästi saapumisensa jälkeen, se ei pelännyt mitään eikä ketään ja Oonasta tuli sille mitä parhain isosisko. Niille syntyi heti aivan omat kuvionsa, joihin ei poikia otettu mukaan… Lopulta kävi sitten
niin, että Tellulle löytyi uusi omistaja. Vastoin aiempaa tarkoitusta huomasin vähän ajan kuluttua olevani Tellun osaomistaja yhdessä Terhi Pönnin kanssa.

Tellu sananmukaisesti jyräsi vauhdillaan kaiken alleen. Se hurmasi kaikki muut paitsi äitini, jonka mielestä sen on vähän liian… Tellu oli omimmillaan pellolla mutta näyttelyissä se on myös käynyt saaden sertinsä kasaan sekä ROP- ja VSP-sijoituksia. Sen paras kaveri oli Rita, jonka kanssa se saattoi revitellä metsässä vaikka koko päivän. Ja tietenkin täysiä!

Tellulla on kolmet pennut, Friends-pentuni olivat sen ensimmäiset. Toiset syntyivät melkoisena ihmeenä, siitä niiden Surprise-nimikin juontaa juurena. Viimeinen pentue näki päivänvalon keväällä 2009 Emmerdale-sisarusten syntymän
muodossa. Tellun saattelimme autuaammille metsästysmaille heinäkuussa 2013.

Kummallista, miten lauman maksimikoko on venyvä käsite. Tai no, onhan muutama rakkaistani jo tässä välissä ehtinyt siirtyä autuaammille metsästysmaille…

Ensimmäisestä pentueestani kotiin kasvamaan jäi Bobby. Bobby oli sananmukaisesti rento kaveri ja jos erehdyit sipaisemaan sitä korvan juuresta rapsutusaikeissa, se rojahtaa koko komeudessaan selälleen vastaanottamaan vähän enemmänkin niitä rapsutuksia. Omasta mielestään se oli pieni sylikoira, joka ihan totta voi kiivetä syliin ja ottaa hellyyksiä vastaan. Eri asia sitten on, mitä ajatteli sen rajusta rakastamisesta kohde itse tassut olkapäillään…

Bobbyn näyttelymenestys oli huikea, BIS-sijoituksia kansallisissa jakansainvälisissä näyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin, Club Show’n BIS2 2010, samaisen näyttelyn BIS 2011 jne. Kolmesti se valittiin setteriyhdistyksemme Vuoden Näytteykoiraurokseksikin, vuosina 2009-2011. Bobbyn tittelirivi on CIE, BY & UA & LV & EE CH, EE JCH, Fi W-09, FiW-10 joista viimeiset siis Suomen Voittaja-näyttelystä ansaittuja.

Yritteliäs Bobby tietää myös mitä tarkoittaa naiset ja juoksut ja sillä oli myös ”jotakin tekemistä” Tellun ihmepentujen kanssa… Sittemmin se on saanut neitiseuraa myös ihan luvan kanssa kun Fansett Forget Me Not, oma Ansamme, Gorgeous Red irish Jewl ja sijoituskoirani Urusla on viettänyt sen kanssa herkkiä hetkiä. Jouduin jättämään Bobbylle hyvästit loppuvuodesta 2017.

Toisesta pentueestani sijoitin kaksi narttua; Iidan ja Ansan. Iida ja Ansa ovat jo jalostusehtonsa täyttäneet ja laukkaavat
autuaammilla metsästysmailla nekin.

Niin ArmasArmas ”osui käteen” pentulaatikosta ensimmäisistä viikoista lähtien. Ajattelin, että sitä poikaa ei kotikoiraksi myydä. Juu, ei myyty niin. Eikä sitä sitten näemmä myyty kenellekään muullekaan, kun se tuossa hoiti Bobbyn suosiollisella avustuksella perheen Puuha Peten tehtäviä oikein ansioituneesti. Kun sille karttui enemmän ikää, en voi kuin nieleskellä sitä katsellessani.
Sillä oli niin paljon –kokoa lukuun ottamatta – yhtäläisyyksiä pappapuolen Jasun kanssa, että ihan puistatti. Armas, jota näyttelytouhut saattoivat aina silloin tällöin jänskättää, etenkin jos täytyi isoon kehään mennä yksin ilman Bobby-isoveljen henkistä tukea ja turvaa, niitti sekin titteleitä itselleen: CIE, BY & UA & LV & EE CH, EEJCH.

Armaksellekin löytyi tyttöystävät, kun Jamin tytär Kukkis (Redseeker Amaya) käväisi pikavisiitillä tositarkoituksella. Toiset treffit olivat Entice Enigman kanssa ja kolmannet Fansett Nigh Quuen'lle.

Keväällä 2007 lauma kasvoi taas kahdella uudella tulokkaalla. Ensin syntyi Town-pentueeni, josta sijoitukseen Lenni-sedän luokse Sannan hoiviin muutti Tyyne-Tuulikki eli Tyyne. Vähän Tyynen muuton jälkeen rantautui Virosta Bobbyn tätipuoli Siiri eli Irish Melody Lady Jingles. Siirikään ei tullut meille asumaan vaan sekoittaa Lievestuoreella Pian Ja Jaken elämää yhdessä Bobbyn siskon Lillin kanssa. Tyyne täytti jalostusehtonsa syksyllä 2010. Siirin kanssa meille tuli yllättäviä hammasongelmia ja se tyytyi kisaamaan vain epävirallisissa mittelöissä ja siirtyi keväällä 2012 kokonaan Pian nimiin.

Loppuvuodesta 2008 saimme Englannista lisää uutta verta, kun Paddington eli Paddy saapui laumaan. Paddingtonin omistimme yhdessä sen kasvattaja Jennie Reed’n kanssa. Se aloitti näyttelytouhut keräten rusetit kaikista pentuluokista joissa se kävi. Eikä sillä ollut ikää kuin 9,5 kk kun se jo palkittiin Viron Juniori Voittaja 2009 ja Baltian Juniori Voittaja- titteleillä. Voitollaan se ansaitsi myös paikan Cruftsin suureen koiranäyttelyyn. Keväällä 2010 se valioitui vielä Valko-Venäjän valioksi ja sittemmin myös Ukrainan valioksi. Paddington tuli kansainväliseksi näyttelyvalioksi heti kun se oli mahdollista iän puolesta, toisesta yrityksestä viimeinen Cacib tuli kotiin. Ensimmäisellä yrityksellä tuli ”vain” vara Cacib… Paddingtonin tittelit ovat CIE, BY & UA & LV & EE CH, EE JCH, Balt JW-09, EE JW-09.

Tellun kolmannesta pentueesta sijoitin Tiinan perheeseen touhukkaan nartun nimeltä Kiri eli UA CH Redword Sadie King, kyllä, juuri sen Emmerdale Sadien mukaan. Kiri teki pennut syksyllä 2011. Pian Kirin syntymän jälkeen syntyi Ansalle pentue ja siitä jäi sijoitusomistukseeni suloinen pikkutyttö Ada eli Redword Sunset Queen Opal. Erityisesti Ada kisasi menestyksellä näyttelyissä –
kolme näyttelyä ja niistä kaikista PN-sijoitukset ja yksi VSP. Sittemmin menestystä on tullut lisää samoin kuin titteleitäkin; UA & LV CH, EE JCH. Ada sai pennut keväällä 2012 ja täytti siten sijoitusehtonsa.

Kevään 2010 pentue syntyi Iidalle ja Copper’s Bubble Powerille ”Börjelle”. Tarkoituksen oli sijoittaa vain yksi tyttö tulevaisuuden varaksi mutta enpä vain osannutkaan päättää kuka se olisi joten sijoitukseen lähtikin kaksi narttua – UA & LV CH Emmy-Ursula Miian ja Jounin huushollia sekoittamaan ja Heili Minnan ja Tuomaksen lenkkikaveriksi. Saman vuoden syksyllä Tyynen pennut
yhdessä Paddingtonin kanssa saivat teeman Legend. Tästä pentueesta minulla oli sijoituksessa uros Vallu, R. Legend Returns. elää huoletonta elämää ja on jo sijoitusehtonsa täyttänyt ja siirtynyt perheensä omaksi koiraksi. Myös Ursula ja Heili ovat sijoitusvelvoitteensa jo täyttäneet Ursulan saatua pennut 2013 ja Heili 2015.

Syksyn 2011 pentue syntyi Kirille ja Paddingtonille. Tämä Paddington-teemalla nimetty pentue. Tästä yhdistelmästä sijoituksessa minulle oli Alma-neiti, BY CH, BY & EE & LV JCH R. Marmalade Madness ja Alma asustaa Sirpan luona seuranaan kaksi muuta setterityttöä. Alma ei valitettavasti ollut jalostuskelpoinen, joten se on nyt Sirpan oma koira.

Seuraava kevät 2012 oli sitten Adan pentukevät ja liekö syynä olut Oonan hiljattainen poisnukkuminen vai muu haksahdus sillä kotiin tästä pentueesta jäi peräti kaksi hurmuria; Robbie eli R. The Rollright Stones ja sisko Elsa, R. The Merry Maidens. Tämä kaksikko on kiertänyt kehiä pienestä pitäen ja Robbie on CIE, BY & LV CH, RKF CH, UA & EE & LV JCH ja LV JW-13 siskonsa Elsan saatua CIE, BY & LV CH, RKF CH, V-13, UA & EE, LV JCH-tittelit. Elsa kävi Virossa jalostuslainassa vuonna 2014 ja sen tyttären Karan pennuista vuodelta vuodelta 2018 muutti Iines, Irish Melody Just Glam N' Glitter omistukseeni ja sijoituskoiraksi Pialle. Iineksen lonkkien kanssa oli sen verran epäonnea, että se on nyt Pian oma koira. Karan sisko Harper muutti Englantiin ja sieltä saapui niin ikään omistukseeni Corranroo Charlotta's Kiss, Tilda, joka asuu Miian luona sijoituskoirana.

Vuotta myöhemmin, tammikuussa 2013 maailman näki Kirin toiset pennut, Filmitähdet olivat syntyneet. Pentujen isä on ”Topi”, Gwaihir’s Chreigton. RU & BY & EE JCH R. Jodie Foster, ”Iita” jäi tästä yhdistelmästä sijoitukseen ja sen omistavat emä Kirin omistaja Tiina veljensä kanssa.

Pikkutimantit näkivät päivänvalon kesällä 2013. Tämä odotettu yhdistelmä Bobby & Emmy-Ursula vietiin suurin piirtein käsistä jo
etukäteen. Tästä pentueesta löytyy myös ensimmäinen ulkomaille myyty kasvattini, Sveitsiin Susan Stone-Amport & Manuela Gerber’n omistukseen muuttanut Suomi-poika. Jo etukäteen oli selvää, että tästäkin pentueesta sijoitukseen lähti yksi neitonen ja Fiian eli CIE, LV & BY CH BY GR CH, FiJV-14 R. Diamonds R’ Forever-tyttösen itselleen varasi jo suunnitteluvaiheessa Bobbyn siskon Lillin omistaja Pia. Ympyrä oli näin sulkeutunut ja vanha timantti sai rinnalleen uuden. Fiian kanssa meillä oli sarja epäonnea eikä sille pentuja lopulta saatu.

Alkuvuodesta 2015 meille muutti sijoitukseen suloinen Hilda, CIE & LV & BY CH, BY GR CH, LV JCH Fansett Daydreams In Paris. Hildasta kasvoi melkoinen näyttelytähti ja se on setteriyhdistyksen vuoden setterikilpailuissa voittanut sarjansa nuorten sarjoista lähtien joka vuosi aina mammalomiin saakka. Hilda täytti sijoitusehtonsa 2019 ja on nyt kokonaan oma koirani. Sen pennuista pikkuinen Noomi, Fansett Dream On, muutti meille äitinsä tavoin ensin sijoituskoiraksi ja vuodesta 2021 alkaen minun omakseni sijoitussopimuksen täytyttä.

Vuonna 2015 saimme vihdoin pennut Heilille. Isänä pennuilla oli oma kasvattini Vallu. Tästä pentueesta en ollut ajatellut jättää sijoituskoiraa sillä narttuja syntyi vain yksi. Mutta mutta. Uroksista teki itsensä hyvin määrätietoisella tavalla tiettäväksi sittemmin Maukaksi nimetty pikkumies, Redword Midsummer Marigold. Maukka lähti ensin sijoitukseen mutta se vaihtoi sittemmin kotia ja sen myötä siitä tuli kokonaan nykyisen omistajansa oma koira.

Iitan pennut syntyivät kesällä 2016 yhdistelmästä Copper’s The Magic Flute’n kanssa. Siitä minulle jatkojalostukseen jäi Aini, R. Angeleyes Abba-Teeman mukaan. Ainin omistavat Tiina ja Sanna. Myös Aini on jo saanut omat pentunsa 2019 isänä Fansett Teddy Bear. Vastoin aiempia suunnitelmia tästä pentueesta kotiin jäi riiviöpoika nimeltä R. Star Dust, Dusty. Nartuista Aini-äidin kanssa samaan kotiin muutti sijoituskoiraksi Hilkka, R. Story of Star.

Vuonna 2015 syntyneestä Festivaali-pentueesta ainoa narttu oli alkujaan myyty toiselle henkilölle. Sattumien kautta minulle avautui mahdollisuus astuttaa tämä Redword Midsummer Mischief "Unna" leasing-sopimuksella ja Unnan ja uroksen Flamerish Midsummer Festival rakkauslapsista syntyi sitten 2020 omille suunnitelmille jatkoa, tälläkin kertaa ainoana narttuna Redword Coachella "Lyyli". Lyyli on sijoituksessa Heilin perheen luona.

Englannin tuonti Tilda astutettiin talvella 2021 uroksella Flamerish Midsummer Festival ja suuresta pentueesta sijoitukseen Tildan omaan kotiin matkusti sähäkkä R. Blue Illusion eli Taika. Kevät oli kaikkinensa pentueiden ruuhka-aikaa, sillä aiemmin pariin otteeseen epäonnistuneet Hildan pakastesiemennykset vaihtuivat nyt viimeisenä mahdollisuutena ikääntymisen vuoksi normi astutukseen uroksella Most Maroon's Up And Running. Tällä kertaa onni oli myöden ja Hilda sai 15 pentua, joista yksi kuitenkin syntyi kuolleena. Tästä valtavasta katraasta sijoitin Tiinan luokse nartun Redword Ups-A-Daisy "Tuuli" ja kotiin jäivät kasvamaan sisarukset Redword Up To Glory "Rose" ja velipoika Redword Pump Up The Jam "Joy".

Tildaan minulla oli optio käyttää sitä toistamiseen ja se astutettiin omalla kasvatillani R. Rising Sun vuonna 2022. Suureksi epäonneksi tästä yhdistelmästä sain vain yhden suloistakin suloisemman urospennun ja näin pentueesta ei jäänyt jatkoa omille suunnitelmilleni. Vielä samana vuonna toinen optionarttuni R. Angeleyes pyöräytti pennut urokselle Fansett Don't Think Twice ja tästä yhdistelmästä jäi sijoituskoiran muodossa kasvamaan R. Don't Blame Me.

Aika näyttää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan – ainakin kovin ”punaiselta” se näyttä juuri nyt!