Pentutapaaminen 2010

Nelisenkymmentä Redword-setterin omistajaa koirineen kokoontui elokuun puolessa välissä perinteiseen Redword-pentutapaamiseen Laukaan Tupaswillaan. Määrä oli suurin tähänastisista joten lämmin kiitos kaikille mukana olleille! Puitteet on helppo järjestää mutta te kasvattien omistajat teette tapahtuman!

Päivä aloitettiin Jyväskylässä koirakoulu Taitavien Tassujen vetämässä rally-toko-koulutuksessa. Pari tuntia vierähti kuin siivillä uuden lajin saloihin tutustuessa…




Jyväskylästä siirryimme varsinaiseen tapaamispaikkaamme Laukaaseen. Jo viime vuonna totesimme Tupaswillan oleva mitä mainioin tähän tarkoitukseen joten kahdesti ei tarvinnut miettiä paikkaa valitessa. Tupaswilla hulppean savusaunan terassi tarjosi niin viilennystä kuin suojaakin vaikka tälläkään kertaa suojaa ei vesisateen vuoksi tarvittu – onneksi! Myös koirien mielestä se on sopivasti ulottuvilla, verannan kaiteeseen kytketty Tellukin kiipesi seurustelemaan kaiteiden välistä kun huomasi väen kokoontuvan yhteen…koiria varten sinne oli kokoonnuttu… kai?!


Tupaswillan ruokapöydässä voisi istua ja nauttia vaikka kuinka kauan mutta meillä oli vielä monta puuhaa edessä. Ensin harjoiteltiin iltapäivän Match Show’ta varten. Oikealla olevan kuvan parivaljakko kävi hakemassa oppia meillä tässä vähähän aikaa sitten ja se kyllä näkyi - mitä menoa! Myös muilta nuorilta homma sujui kuin rasvattu – upea juttu!

Harjoituksissa treenasi mukana naisia ja nuoria, miehet seurailivat touhuiluja näennäisen välinpitämättöminä taustalla….Vaan sitten kun päästiin kunnolla tositoimiin ja tuomari Päivi saapui paikalle alkoi tapahtua. Pennuissa, sohvasahmppiooneissa ja rusettihaissa kisasi iso joukko innokkaita koirakkoja – viis siitä oliko karvat nyt ihan niin tip top tai täydessä mitassaan – kunhan hauskaa oli! Oli miten oli, tässä näyttelyssä oli pääasia, että kaikilla oli kivaa ja toiset osasivat ottaa kaiken ilon irti ihan konkreettisesti! Toiset taas tekivät sen hivenen hillitymmin… Tuomari Päivi oli varsin tyytyväinen näkemäänsä ja kuten ilmeestä näkee, tuomariKAAN ei ottanut tehtäväänsä liian vakavasti… Joukossa oli muutamia konkareita koiran esittämisessä ja pienet pennutkin esiintyivät kokeneissa käsissä oikein mallikkaasti.

Mutta kuten todettua, miehet siis seurailivat muiden puuhia mukamas välinpitämättöminä. Mutta kun alkoi Mies vie koiraa-luokka, astui kehään seitsemän rohkeaa miestä ja vetäisi valttikortit pöytään. Äimistyneinä naisväki katseli ”vain lahajattomat treenaavat”-miesten suorituksia. Viereisen kuvan parivaljakko esiintyi yhdessä ensimmäistä kertaa elämässään mutta millä tyylillä!!

Eikä kukaan muukaan luokan handlereista jäänyt heikommaksi, kasvattajan oli helppo todeta reserviä löytyvän sitten vaikka
kuinka kun tiukka paikka jossain tulevaisuuden näyttelyssä iskee päälle….!!

Makkaransyöntikisa oli tänä vuonna ahneista ahneimman Siirin heiniä…

Tänä kesänä on iskenyt kaiken sortin trombeja ja virtauksia mutta me säästyimme niiltä vaikkei kuvan perusteella sitä uskoisikaan. Tässä on vain menossa maa-meri-hyökyaalto-leikki ei mitään sen ihmeempää….(toiset ne antaa aina kaikkensa – ajatella!)

Oma veikkaukseni on, että koirien mielestä parasta oli se hetki kun koko lauma laskettiin valloilleen juoksemaan ja nujuamaan toistensa kanssa. Etenkin pennut ottivat vilvoittavasta suosta ilon irti ja viimeiset neljä piti käydä kantamassa sieltä pois kun korvista oli yllättäen kadonnut kuulo ja kavereiden seura oli huomattavasti houkuttelevampaa kuin isännän tai emännän kutsu!