Pentutapaaminen 2009

Järjestyksessään neljäs Redword-pentutapaaminen toteutettiin tänä vuonna päivätapaamisena Jyväskylässä ja Laukaassa. Mukaan oli kutsuttu kaikkien pentueiden pennunomistajat perheineen ja päivän aikana näimmekin kolmattakymmentä kaksijalkaista ja melkein yhtä monta punanuttua. Aamu alkoi esittelykierroksella ja sitten päästiinkin tositoimiin.

Maunosen Katja tuli vetämään vanhemmille koirille agility-treenejä suuresteillä, niillä, joita emme olleet vielä aiempina kesinä käyneet läpi. Toki pennutkin saivat vähän kokeilla pussia ja putkea mutta niiden kakarakoulu keskittyi enemmän näyttelyharjoituksiin ja perustottelevaisuuteen.

Näyttelykoulutus aloitettiin melkein kaikkien pentujen kanssa ihan alkeista; joillakin näyttelyhihna oli ensimmäistä kertaa kaulassa. Oli ilahduttava huomata, miten nopeasti jokainen oppi tuomaan omasta koirastan niitä parhaita puolia esiin. Vain tunnin harjoittelun jälkeen jokainen pentu osasi kulkea oikein kauniisti hihnassa ravia ja seisottamisessakin päästiin oikein hyvään vauhtiin. Hienoisia neuvotteluja toki käytiin tyyliin ”onks pakko jos ei taho” mutta ajatellen lähtötilannetta iltapäivän Match Show’ssa nähtiin ihan uskomattoman hienoja seisotuksia; tässä yksi esimerkki samasta koirasta viereisissä kuvissa.

Seuraavaksi vaihdoimme lajia kun Koirakoulu Taitavista Tassuista
saapui Tuire Marjamäki kertomaan ja opastamaan meitä fly ball’n saloihin. Monelle laji oli täysin uusi tuttavuus ja kun Tuire lyhyen suullisen esittelyn jälkeen näytti omalla koirallaan Nalalla miten koira eteni käskystä kolmen esteen yli, painoi vauhdilla konetta etutassuillaan, nappasi koneen ampuneen tennispallon suuhunsa ja palasi takaisin esteiden yli luovuttamaan pallon ohjaajalle, moni oli hämmästyksestä silmät pyöreinä.

Osa vetäytyikin suosiolla taka-alalle kuuntelemaan ja antoivat korille niiden ansaitseman levon. Toiset taas ottivat sen ihan itse – just nyt on kyllä pienten nokkaunien aika enkä jaksa enempää, kiitti! Niinpä kannoimme esteet varastoon ja ajoimme Laukaaseen.

Laukaan Tupaswillassa meitä odotti hulppea pihapiiri koirille juosta (ainakin Tellun mielestä se lampi ja vapaus oli se paras juttu koko päivässä!) ja tuoksuva ruokapöytä. Talon isäntä Juhani Kauppinen kertoi meille lyhyesti paikan historiasta ja sen jälkeen ei kuulunut juuri muuta kuin aterimien kilahtelua. Yllätykseksemme saimme jälkiruoaksi aivan taivaallisen hyvää kinuskikakkua – NAM! Vatsat täynnä oli sitten hyvä siirtyä – tai no, naisväki siirtyi miesten mennessä omille teilleen – kuuntelemaan Aloe Vera-tuote-esittelyä ja hemmottelemaan itseään hetkeksi. Tuonnempana gelly-tuote pääsikin tositestiin ja uskomatonta mutta totta, näytti ällistyttävällä tavalla tehonsa tumpelon grillimestarin grillattua muutakin kuin makkaroita…

Iltapäivä jatkui trimmausharjoitusten merkeissä. Kun koirien karvat oli laitettu kuosiin, oli hyvä aika päivän Match Show’lle. Tuomari Anu Kuppisen arvioitavaksi tulivat rohkeasti kaikki koirat ja muutama vieläpä miesten esittämänä. Hyvä miehet, teissä ja nuorissa on meidän tulevaisuus!!

Match Show’n jälkeen oli muiden leirikisojen; juoksukilpailun ja paikallaolon vuoro. Parhaiten paikallaan pysyi Nelli, sille täpärästi hävisi Osku. Alli oli upeasti nuoresta iästään huolimatta koko porukan kolmas.

Juoksukilpailussa tavoitteena oli saada koira lähtöviivalta maaliin mahdollisimman nopeasti – melkein kaikki keinot oli sallittuja. Ei olisi etukäteen ihan uskonut, mutta porukan pikkuiset olivat ne kaikkein parhaimmat tässä lajissa! Nimittäin Ninni 5kk & Jenni voittivat kaikki ja Alli 4 kk & Eeva olivat toisia! Aikuisten kunniaa puolusti Wilma & Mikko sijoituttuaan kolmansiksi. Oli siellä porukassa kovasti juoksuintoa juu, etenkin muutamalla poikakoiralla, jotka vauhtiin päästyään asettivat maalille ihan uuden osoitteen!

Ainakin Topin mielestä Lillin luona oli ihan ehdottomasti paras olla eikä velipoika Osku tai Väinökään hanttiin laittaneet – juokseminen se kai pääasia oli?! No, parasta olla naureskelematta toisille etenkin kun oma kolmikko Bobby- Armas- Paddington vapauden hurmassaan painelivat karkuteille – onneksi jokainen palasi lopulta juosten etsijöiden luokse… säikähdyksellä selvittiin…

Ilta huipentui makkaranpaistoon ja arpajaispalkintojen arvontaan. Taas huomattiin, että jotkut ne ovat onnettaren suosikkeja ja voittavat jokaisella arvallaan…! SUURI KIITOS kaikille mukana olleille, ei olisi pentutapaamista ellei olisi teitä!