Pentutapaaminen 2007

Tämänkesäiseen tapaamisen paikkana oli Jämsän Särkisaari, joka tarjosikin oivat puitteet setterimäiseen viikonloppuun yhdessä ”setterisukulaisen” kanssa. Olin vilpittömän iloinen siitä, kuinka moni kasvateistani pääsi paikalle ja kuinka innostuneita niiden omistajat ovat – kiitos teille kaikille!! Lauantaina lyhyen sukuhistoriikin ja esittelyiden jälkeen päästimme vauhtiin Peltosen Päivin, joka tuli kertomaan meille kanakoiralla metsästyksestä ja hivenen opastamaan alkeisiin ongenvavan ja siiven kanssa.

Väki kuuntelikin Päivin ajatuksia keskittyneenä – ei se ehkä niin vaikeaa olekaan kuin kuvittelin! Ja sitten itse asiaan eli testaamaan koirien käyttäytymistä siivelle, joka on kiinnitettynä ongenvavan jatkoksi.

Seuraavaksi tutustuimme agilityyn. Olimme saanee Keski-Suomen Kennelkerholta muutamia esteitä lainaksi ja niitä soveltaen käyttäen kaikki saivat vähän kokeilla miten oma koira hoksaa mitä on tarkoitus tehdä. Pääsäänöisesti kaikki menivät putket, pussit, aidat, kepit ym. oikein hienosti… mitä nyt joitakin jouduttiin hivenen suostuttelemaan. En aivan tarkkaan osaa sanoa, kenet tässä on oikeastaan tarkoitus sinne putkeen saada…

Illansuussa kaivoimme sakset esiin ja ryhdyimme siistimään hivenen luomulta näyttäviä koiriamme. Paras tulos tulee tietysti niin, että isäntä on tolppa, keittiön ruokapöytä trimmauspöytä ja emäntä saksii jollain muilla kuin tylsillä saksilla mopesta siistin.

Seuraavana aamuna jengi kokoontui kentälle ”pakollisten” leirikilpailujen merkeissä. Lajeina oli muun muassa makkaransyöntikilpailu. Mitenkä minusta näyttää, että ohjaajat ovat koiriakin innostuneempia tähän lajiin…? No niin, oli se koira joka sen makkaran lopulta söi. Kilpailussa oli kaikki keinot sallittuja. ”Syö tai minä syön” -uhkaus ei ollut kylläkään kovinkaan tehokas uhkaus…

Lapsi ja koirakilpailuun sai osallistua lapset, koirat, lapsenmieliset, miehet, naiset, nuoret… ei sen nyt niin väliä, kunhan oli hurttia huumoria mukana! Tuomarina toimi Sanna. Kärkisijat menivät kuitenkin oikeisiin osoitteisiin ja voiton tällä kertaa nappasi tyylikkäästi nuorta koiraa esittänyt nuori handleri Toni koiransa Aatun kanssa. Kakkospalkinnon saivat Emilia ja Veeti. Kolmannen palkinnon Jouni ja Nelli ja neljännen Riikka ja Lara. Myös muut koirakot esiintyivät oikein hienosti.

Ei ei ei, jengi mitään hepulia saanut vaan seuraavaksi kisattiin maa- meri – hyökyaalto –leikkiä koirien kanssa. Viimeinen viivalla putoaa pelistä! Maa! Ja silloin koirien pitää tietysti olla makuuasennossa.

Sunnuntaipäivän luennosta vastasi koulutettu koirahieroja, fysioterapeutti Minna Saarelainen. Minnan tehopaketilla pääsimme tutustumaan koiran kotihieronnan ja venyttelyn saloihin. Saimme Minnalta kirjallisen materiaalipaketin, josta on vielä kotonakin hyvä luntata tarkempia venyttelyohjeita. Salissa kuului myös kuorsaus, kun Jami pääsi syvimpään nirvanaansa nautinnossa. Se kun näki oman hierojansa Minnan, se tiesi heti mitä tuleman pitää eikä oikein olisi malttanut odottaa, että päästään tositoimiin.




Ehdimme me toki myös syödä hyvin, saunoa, pitää tietokilpailun, osallistua koirien geenitutkimukseen, vaihtaa kuulumisia ja juoksuttaa koiria – enemmänkin olisi ollut mukava mutta kun tuo aika pukkasi loppumaan.

Kotiinlähdön aika koitti turhankin pian, mutta jospa me taas ensi vuonna…?

Kiitos ihanat!