Pentupäiväkirja Blue-pennut

nViimeinen viikko pentujen kanssa on aina kaikista kiireisin, ei paljon jää aikaa päiväkirjaa päivitellä. Siivousta, pentujen kanssa seurustelua, siivousta ja vielä uudestaan siivousta - pikkuhauvat ovat varsin tuotteliasta sakkia.

Viimeiseen viikkoon meillä kuuluu myös eläinlääkärin tarkastus, tunnistusmerkinnät, pentureppujen pakkausta, ruokasäkkien tilausta, paperihommia ja pennunostajien viime hetken ohjeistuksia.

Sää suosi meitä tänä vuonna ja pennut saivat viettää iltaisin aikaa ulkona pidempään. Se helpotti arkea huomattavasti. Pikkutyypit nauttivat ulkoilusta täysin rinnoin ja maailman tutkiminen oli niille hyvin mieluista. Nyt se tutkivat maailmaa jo omien ihmistensä luona ympäri Suomen.

Luovutuksen hetkellä olo on toisaalta haikea toisaalta helpottunut. Kaikkeni olen antanut, parhaani tehnyt ja nyt on perheiden aika jatkaa pentujen kanssa tästä eteenpäin.

Olen kiitollinen aivan ihanista kodeista ja perheistä ja jos mahdollista, vielä kiitollisempi niistä jotka minulta jo kolmatta koiraansa kävivät noutamassa. Kasvattajana tehtäväni on tästä eteenpäin jatkaa rinnalla kulkijana ja kannatella etenkin uusia pennunomistajia kunnes heidän omat setterinomistajan siivet kantavat. Onnellista tulevaisuutta teille kaikille!

Pikkuväki on päässyt ulkoilun makuun ja ne uskaltavat jo tehdä itsekseen aika kauaskin tutkimusretkiä. Koska tappijalkojen maavara on sen verran matala ja näillä seuduin on vielä koleaa ja luntakin, sadepäiviksi pitää kehitellä muuta puuhaa.

Tänään käytiin Pallomaailmassa ja voihan viuhka se oli kivaa! Aktiviteettien jälkeen sammuminen tulee nopeasti ja tälle sakille on aivan sama, onko pää silloin ruokakupissa, vesikupin reunalla, onko asento tuulettuva vai mikä.

Aurinko päätti ilahduttaa meitä hetken iltapäivällä joten ei muuta kuin aitaus kasaan ja pennut ulos. Pikkuaitaus pitää porukan kasassa sen aikaa kun porukkaa kuskataan ulos tai sisään ja sen jälkeen sitten vain pihaa tutkimaan. Neiti vaaleansininen otti odotetusti ohjat tassuihinsa ja teki pisimmät retket, mister musta suhtautui ihan yhtä odotetusti huomattavasti jähmeämmin ja kyseenalaistaen uutuuksiin, joita ihminen nyt keksi tarjota. Lopulta sekin teki omia tutkimuksiaan kyllä. Sen verran uuvuttava reissu oli, että ryhmä HAU sammui saman tien sisään tultaessa päikkäreille.

Yksi video jäi aiemmin julkaisematta. Se on päivältä jona jengi muutti yläkertaan ja vessaan yritettiin etu- ja takaovesta. Kuka paremmalla ja vähän huonommalla menestyksellä :D

Video 25

Muuttopuuhissa

Viime viikonlopun vierailujen päätteeksi tehtiin muutto yläkertaan keskelle melskettä ja meininkiä. Pikkutyyppien mielestä se oli loistava veto etenkin, kun äidin tissit muuttivat mukana. Uutuuskohde koiravessa otettiin innostuneesti vastaan ja setä sininen tajusi heti mitä varten se on ja vetäisi laatikkoon sekä ykköset että kakkoset. Loppu lauma omaksui idean pian sen jälkeen ja tällä hetkellä useimmat käyttävät koiravessaa muuhunkin kuin hurvitteluun ja painimiseen tai vaikkapa nukkumiseen. Hetkittäin vessassa oli sellainen ruuhka, että oli haettava toinen vessa vanhan viereen, jotta kaikille halukkaille olisi tilaa.

Tällä hetkellä harjoitellaan painimista, "tappelemista", arvojärjestystä, hempeilyä ja pötköttelyä parhaan kaverin kanssa, kellimistä selällään, ihmisten pussailua, hippaleikkejä tai vaikkapa vessan kuningasta (mene itse vessaan äläkä päästä muita sisään). Ääniefektit murinoin, kovaäänisin kiljumisin ja haukahduksin kuuluvat tietenkin asiaan.

Minulla on tapana opettaa pennut pilliin ja luoksetuloon jo täällä meillä. Pilliin pennut ovat ehdollistuneet niin hyvin, että kun tänään kesken sikeimpien unien televisiosta yllättäen kuului kaksi lyhyttä vihellystä, koko porukka pomppasi siltä seisomalta pystyyn nälkälaulua laulamaan.

Ruokaa uppoaa siihen malliin, että vatsa ei meinaa pysyä mukana. Tissimaitoa saadaan vielä muutaman kerran päivässä mutta kauaa mamma ei aitauksessa viihdy, sillä piraijalauma puree ihan tosissaan.

Maailma avartuu

Pentusten maailma avarutui tällä viikolla, kun pentulaatikon etulaita avautui terassille. Terassia tutkittiin varovaisen innostuneesti ja moni keksikin, että sehän voisi olla vaikka vessa. Terassilla on myös ruokailtu ja painittu tai muuten vain kuikuiltu yhä kauemmas aitojen ulkopuolelle.

Pentulaatikko sai uusia jäseniä, kun lahjapossu ja sittemmin laiskiainen ja apina muuttivat laatikkoon. Etenkin tutun värinen laiskiainen sai kyytiä ja painiksihan se meni. Tilda-äiti ei voinut vastustaa kiusausta sekään vaan se anasti ensin apinan ja seuraavana päivänä possun omaan jemmaansa petaushäkkiinsä.

Kiinteä ruoka maistuu porukalle hyvin ja Tilda joutuukin useimmiten nuoleskelemaan miltei tyhjiä pentujen kuppeja. Ruokailun jälkeen harrastetaan painia, juoksupyrähdyksiä ja leikkiin houkuttelua ja vessatouhuja. Varttia myöhemmin ollaan jo umpiunessa. Tilda imettää pentuja edelleen mutta lyhyemmän aikaa kerrallaan ja pentujen hampaat taitavat olla tässä syynä. Ne ovat päivä päivältä terävämmät ja tekevät varmasti kipeää, kun oikein kunnolla haukkaa.

Pennut ovat jo kovin seurallisia ja suukottelevat mielellään sylisissä ollessaan. Ne seurailevat tarkkaan ympäröiviä tapahtumia ja nyt kun kokoa alkaa olla riittävästi, muutto yläkertaan on edessä tulevana viikonloppuna.

Tällä viikolla on leikattu kynsiä, syljeskelty matolääkkeen takia, karkailtu pentulaatikosta (no laitetaan lautoja lisää ja poistettiin porsasorsi), harjoiteltu vellin syömistä ja ryhdytty leikkimään.

Pentulaatikon viikkokatsaus

Meidän viikko ei ollut aivan helpoimmasta päästä, kun pentujen Elsa-isomummo sairastui (todennäköisesti nisäkasvaimesta lähtenyt syöpä), joka vei mummon huonoon kuntoon viimeiseksi viikoksi ja lopulta otti niskalenkin meidän aina iloisesta ja häntää heiluttavasta mummukasta. Raskaita päätöksiä tällaiset mutta ne ovat osa koiranomistajan elämää ja ne on kyettävä tekemään sitten kun sen aika on…

Pentulaatikossa elämä on jatkunut mummosuruista huolimatta. Tyypit näkevät jo silmillään vähän enemmän ja saatat saada murinaa osaksesi, vaikka olet istunut viimeisen vartin samassa paikassa ja yhtäkkiä joku huomaa, että tuossahan on joku ihminen. Kohtuullisen huvittavaa touhua – elämä on ihmeitä täynnä!

Suurin osa pennuista on hoksannut, että mahan alla aiemmin sätkineet ulokkeet toimivat mukavasti myös kuljettimina ja kuljettavat kätevästi -tai vähemmän kätevästi- pisteeseen B. Osa menee jo varsin varmoin askelin eteenpäin, osa huojuu ja vaappuu pienin askelin. Sitten on herrasväki punainen ja violetti, joidenka mielestä vanhassa on vara parempi ja ryömimällä on turvallisinta edetä. Ovat nekin kokeilleet jalkoja alleen mutta sen verran oli vissiin epävakaata touhua, että harkitaan vielä. Punainen varsinkin sai naurut osakseen, kun se nousi tolpilleen, heijasi itseään edestakaisin kuin Ringa Ropo ja otti askeleen, jonka jälkeen saman tien katolleen eikä meinannut päästä siitä mihinkään. Onneksi voi kiljua lujaa, ihminen kääntää kyllä ympäri niin ei tarvitse itse pinnistellä. Kaikkein varmaotteisimmat pyrkivät myös jo pystybaariin, kun mamma saapuu laatikkoon. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että pienimmät jäävät helposti jalkoihin ja ”vähemmille” eväille kun työt ovat alkaneet eikä voi päivystää laatikon laidalla samalla tavalla. Me harrastammekin tästä syystä kabinettiruokailuja juurikin näiden pienimpien kanssa mukavasti sängyssä ilman kavereiden rynnimisiä.

Pentusten näkimet alkavat avautua ja ne näyttävät jo ihan pieniltä koirilta. Eihän ne niillä vielä mitään näe mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa... Valoja ja varjoja ensin ja sitten jo tarkemmin. Hyvin on voitu sekä mamma-osastolla että pikkumönkijöiden keskuudessa.

Vanhaa vaaria (Paddington 12,5 v) on kovasti pelimiehenä kiehtonut ajatus siitä, että valkkuhommia voisi taas olla tiedossa kun alakerrassa on äänestä päätellen sen
verran porukkaa. Se pääsikin muina miehinä mamman ollessa muualla tarkastamaan joukkueen ja ilahtui kovasti, kun havaitsi joukkueen olevan koossa parilla vaihtomiehellä vahvistettuna. Se päättikin alkaa hioa pelitaktisia kuvioita pikimmiten jotta parin viikon päästä päästään jo pallon perään.

Passikuvissa ekat viisi on poikia järjestyksessä musta, sininen, ruskea, vihreä, violetti ja sitten tytöt punainen, keltainen pinkki, oranssi, harmaa, vaaleansininen, vaaleanvihreä
ja pannaton.

"Passikuvien" välissä eroa on noin viikko ja niistä jo huomaa, miten huimaa pienten pentujen kasvu on. Ne liikkuvat jo aiempaa paremmin ja vaikka sokkona vielä mennäänkin, suunta tissille on selvä. Selälleen kellahdus ei aiheuta samanlaista porua vaan sinnillä kammetaan pullukkamaha ja tassu oikeaan suuntaan ja taas mennään. Tyytyväisyys pentulaatikossa on lisääntynyt ja syömisessä ja nukkumisessa alkaa löytyä selkeä rytmi. Tuttipullomaitoa on maisteltu pitkin viikkoa mutta se ei maistu kaikille.

Kuvissa ensin urokset.

Pennut ovat syntyneet! Arvoitus muhkeankokoisen mahan sisällöstä selvisi siinä samalla kun maailmaan putkahti 14 pientä setterinalkua. Niistä yksi pikkuinen tyttö syntyi enkelinä eli pentulaatikossa tuhisee nyt viisi urosta ja kahdeksan narttua. Tilda hoitaa pentujaan tunnollisesti ja on jostain löytänyt itsestään sellaisen zen-tilan, jonka turvin se jaksaa maata vaikka koko yön samassa asennossa pentujaan varoen. Muutoin varsin menevälle tytölle ihan uusi piirre :)

Kuvissa uroksia ovat musta, tummansininen, ruskea, violetti ja tummanvihreä, narttuja punainen, pinkki, keltainen, oranssi, vaaleanvihreä, vaaleansininen, harmaa ja pannaton.

Tilda ja kohtuullisen muhkea massu saapuivat viikonloppuna ja se asettui taloksi saman tien. Sen mielestä olohuoneen sohva on oivallinen paikka jatkoja ajatellen mutta me varmaankin vielä keskustelemme asiasta - luulen.

Hivenen hirvittää mitä tuo sen maha pitää sisällään sillä kuva on otettu 53 vrk:n kohdalla ja ainakin teoriassa sillä on vielä noin kymmenen vuorokautta edessä ennen synnytystä. Viimeiset päivät saattavat olla varsin tukalat...

Tervetuloa lukemaan Tildan ja Lucaksen Blue-pentujen pentupäiväkirjaa! Tälle sivulle päivittelen pentujen elämän ensimmäiset 7-8 viikkoa sanoin, kuvin ja videoin ja voit seurata niiden kehitystä ja uuden oppimisen ihmeitä tätä kautta.