Pentupäiväkirja
Rayheetä menoo
Jestas sentään miten hienoo pikkukoirasesta voikaan olla kun maailmasta kuuluu ääniä! Ja kun näkimet toimii! Palvelusväen saapuessa alakertaan laatikosta kurkottaa muutama nappisilmä ja kuuluu määrätietoinen "räyh!" - sinut on huomattu! Seurustelu kiinnostaa ja laatikkoon mennessäsi tulet piiritetyksi jonsei nyt silmänräpäyksessä niin melkein. Porukka on tajunnut, että peti pysyy kuivempana jos viitsii tassutella laatikon toiseen laitaan kyykylle. Ja senhän ne tekevät, tomerin mutta vielä aavistuksen huojuvin askelin.
Palvelusväki sai tänään pikkuväen parhaimmat pisteet ikinä, sillä nenän eteen kannettiin jotain niin hyvää, että siitäkin lähti taju. Jauhelihan syvin olemus siirtyi kuin itsestään suuhun, hiveli makuhermoja ja lumpsahti vatsaan plops, plops vaan. Jälkimaku hiveli niin paljon, että kaverin suupielet ja korvat oli mussutettava puhtaaksi ettei vaan palaakaan mennyt hukkaan. Päälle tissimaitoa ja niin oli taas tajunnan taso nollattu hetkeksi.
Leikin aakkosiin perehtyminen on aloitettu painin merkeissä. Selätys ja vyörytys ovat jo hanskassa ja hommaa voi tehostaa myös murisemalla. Pureminenkin on hyvä konsti saada kaveri mukaan touhuun.
Palvelusväellä meinaa olla hieman kiirettä vapaiden päätyttyä joten häthätää napsaistut kaksiviikkoskuvat vain tällä kertaa. Pikkuväki treenaa kävelyä, on hoksannut, että maailmassa on olemassa myös pystybaari joskin kovin korkealla vielä ja että kannattaa köpötellä pediltä vähän kauemmas pusertamaan kakkaa maailmaan niin ei tarvitse siinä sitten nukkua. No, ihan niin kuin siinä niin kävisikään, sillä äitikoiranen pesee ja pyykkaa pinnat alta aikayksikön siistiksi.
Urokset 2 vko
Nartut 2 vko
Aika menee hurjaa vauhtia ja kappas, niin se maailma aukeaa pentusellekin. Näkimet paljastuvat esiin joskaan käyttöönottopäivämäärää niille ei vielä ole annettu. Päältä katsottuna pötkylä alkaa sen vuoksi näyttämään jo ihan oikealta koiralta mutta muuta hyötyä niistä ei näin ensi alkuun vielä ole. Valoja ja varjoja, sitten pikkuhiljaa tarkempia yksityiskotia. Huvittavin vaihe on se, kun pentujen kanssa katsellaan toinen toisiamme ja niiden ilmeestä näkee, että ei tunneta, meitä ei ole kyllä esitelty. Suutuntuma kertoo sitten enemmän; ollaan tavattu ja maistettu ennekin.
Melkein kaksiviikkoinen pötkylä myös tietää, että pennun elämässä on varmuudella neljä kulmakiveä. Ensimmäinen on unet ja kilpajuoksut. Jos ei vielä osaa juosta voi ainakin suunnitella, miten lujaa sitä sitten viedään uutta emäntää tai isäntää narussa tai kumpi juoksee nopeammin, pentu karkuun vai omistaja sen perässä. Myös haukkumista on hyvä harjoitella valmiiksi, että osaa sitten isona.
Seuraava kulmakivi on syöminen. Imuvoima ja hännän tiukkuus korreloivat selvästi toisiaan ja äänet kuuluvat tietysti asiaan.
Kolmas kulmakivi on mönkiminen, painiotteiden harjoittelu ja askelkuviot. Epävakaasti mutta varmasti, siitä se lähtee yksi eteen kaksi taakse tai jotakin sinne päin...
Ja viimeisenä tulee pesut. Yltä, alta, päältä, edestä, takaa, ylösalaisin - äitikoiranen on haukkana paikalla jos esiintyy minkäänlaista tarvetta siivoukselle ja puhtaudelle. Äitikoirasen mielestä perhe täytyy pitää esittelykunnossa sillä koskaan ei voi tietää milloin sille on tarvetta.
Pikkuväki tykkää edelleen köllötellä kimppapunkassa ja suosituimmat paikat ovat tietysti ne kasan pällimäiset paikat. Sitä vaan ei voi hyväksyä, että kaveri mönkii pullukkamahansa kanssa päälle niin, että itseltä jää pää pullukan toiselle puolelle ja loppu koira toiselle puolelle. Litistyyhän sitä vähemmästäkin. Oivalliseksi havaittu paikka on myös kahden kaverin välissä oleva rako ja ellei rakoa ole, se syntyy kyllä, kun hilaa sen pullukkamahansa juuri oikeaan kohtaan kavereiden väliin. Nyt kun on jo opittu kierähtämään ympäri, onkin varsin kätevää vaihtaa kaverin kainalosta toisen kaverin kainaloon ihan vaan pyörähtämällä – jos sattuu meinaan aiempi seura tympäisemään.
Jotakin silottavaa tuossa mamman mieltä kohottavassa tissituotteessa on, kun se tuntuu kohottavan myös ryppyjä. Vastasyntyneen kurtut ovat alkaneet kadota ja tilalle on tullut pikkuisia päitä ihan oikealla kuonolla varustettuna. Siitä meillä ollaan yhtä mieltä, että kameralle voidaan poseerata niin suloisena kuin ikinä osataan.
Äitikoiranen on saanut lasten rytmitkin kohdilleen ja hiukopalaa nautitaan enää vain kahdesti yössä. Muu aika nukutaan ja lauleskellaan unilauluja. Äitikoiranen on saanut jälkikasvunsa kohtuullisen vakuuttuneiksi siitä, että elämästä ei ruoka lopu vaikka tissi ei olisikaan 24/7 kuonon ulottuvilla ja että äitikoiranen on viisas ja tietää milloin syödään. Se tietää myös, miten pesue pidetään puhtaana ja pyykkaa lapset esittelykuntoon aina kun tarvetta on.
Ensimmäinen ikäviikko tuli tänään täyteen ja nyt ollaan sitten hirveen kokeneita ja osaavia jo. Sitä juhlistettiin pakollisin passikuvin.
Se vanhana oleminen tuntuu vissiin ihan mukavalta, kunhan
massu on maitoa täynnä ja sen viereen voi käydä pötköttämään. Tai voi kaverinkin viereen tai vielä mieluummin päälle mennä pötköttämään mutta ei massu tyhjänä. Siihen, ettei se jää tyhjäksi, tarvitaan vähän koiranunta ja yhteisesti sovittu merkki. Se on kuulkaa käsittämätöntä, mistä ipanat tietävät laatikon toiseen päähän hipi hiljaa saapuneen mamman tulleen, ei ole sellaista unta, etteikö ne tajuaisi. Sitten vaan vähän kyynärpäätaktiikkaa ja uiden-ryömien-
kokemuksella jo paremmin ja suunta on kutakuinkin oikea. Vatsan alla jalat yrittävät tehdä kävelytyötä mutta pullea keskikeho pitää siitä huolen, että pystyssä on vain etupää ja takapää ja keskiosa viistää lattiaa.
Pennuille on kertynyt painoa mukavasti vaikkakin vaa’assa oleminen on muutamien mielestä yliarvostettua turhuutta. Vaakakuppi toimiikin niiden mielestä enemmän huvipuistolaiteena. Niinpä lukemat heittelevät laidasta laitaan mutta kasvukäyrä on oikeassa suunnassa ja ensimmäiset hätyyttelevät jo syntymäpainonsa tuplaamista.
Kyllä kaverin kainalossa on mukavaa!
Urokset 1 vko
Nartut 1 vko
Nälkä ei ole kiva kaveri. Ei vaikka se olisi ihan pieni nälkä vaan tai vaikka syömisestä olisi vain puoli tuntia. Se pistää laulamaan ja jos omaa pienen kylän kokoiset kitapurjeet sitä ääntähän lähtee. Pesueen paksukaiset, herrat musta ja ruskea, ovat niitä kaikkein nälkäisimpiä ja kovaäänisimpiä. Saavutetuista eduista on pidettävä kiinni ja nämä herrat sen taitavat. Pahuksen palvelusväki tosin nostelee välillä unipesään nukkumaan ja se on sen verran tainnuttavaa, ettei huomaakaan naisväen sillä välin nauttivan aterioitaan kaikessa rauhassa. Pöytätavat ovat kuulemma ihan jotain muuta kuin herraseurassa... Ruuhka-aikaan, kun kaikki pyrkivät samoille apajille, on nähtävissä kahden kerroksen väkeä. Pistä äänet päälle tervetuloa ruokapöytään videon välityksellä!
Pikkutyypit ovat valmistautuneet viisufinaaleihin availemalla äänijänteitään. Siinä on tsatsatsaat kaukana jos lämpötila alkaa tuntua liian nihkeelle, siksipä palvelusväki komennettiin tekemään asialle jotain ja kuoro vaimeni ansaituille päikkäreille. Myös äitikoiranen otti muutoksen kiitollisuudella vastaan ja nauttii aika ajoin viilennyskylpyjä laatikon ulkopuolella. Äitikoiranen toki kokeili tuuletella tissinvälejään laatikossa selällään maaten mutta perhe oli jyrkästi sitä mieltä, että ei hyvä. Eihän kämmenen kokoiset sintit silloin yltä maitobaariin ensinkään, ei jatkoon.
Tenavien painot ovat lähteneet toivotusti nousuun ja baarissa riittää tarjottavaa. Palvelusväen mielestä se on hyvä juttu, riittää kun hoitelee portsarin virkaa ja nostelee sammuneet tiskiltä notkumasta ja tuuppaa uusia janoisia eturiviin.
Tämä perhe kannattaa viisuissa ja viisujen jälkeen tasaisesti kaikkia värejä, neiti punainen jopa kahta, sillä se tarvitsi roosasta pannasta uuden edellisen mentyä rikki. Olkoon päivän väri nyt sitten kuitenkin tuo vihreä - koska euroviisut.
Pennut vaikuttavat elinvoimaisilta ja määrätietoisuus tissistä kiinni pitämiseksi kasvaa ihan silmissä. Tutka on vielä epäkunnossa jos etäämmäksi eksyy mutta palvelusväki rientää onneksi pelastuspuuhiin, kunhan vähän kiljuu merkiksi. Tahtoa ja mielipiteitä tuntuu piisaavan yhdellä sun toisella. Noomi osaa olla varovainen katraansa kanssa ja hoitaa perhettään tunnollisesti ja kokeneen äidin ottein.
Pennut meillä tavallisesti nimetään pentueen isän nimen mukaan ja Super Bock Super Rock-nimestä haettiin tällä kertaa synonyymeja super-sanalle.
Nartut (punainen, vaaleanpunainen, keltainen, oranssi, pannaton) Divine Red, Glorious Red, Marvelous Red, Wonderful Red ja Fabulous Red. Urokset (musta, ruskea, sininen, violetti, vihreä, vaaleansininen, vaaleanvihreä) Superb Red, Outstanding Red, Remarkable Red, Magnificent Red, Splendid Red, Brilliant Red ja Awesome Red.
Herttileijaa sentään millainen viikko! Täällähän siis odotettiin perhekunta Bobilaisia saapuvaksi loppuviikosta. Kun tilanne alkoi alkuviikosta näyttää sitten siltä, että ei vaiskaan, lähetystä on aikaistettu, oli palvelusväen pasmat silmänräpäyksessä epäjärjestyksessä. Lomat oli sovittu toisin, vastaanottokomitean saapumisvalmistelut puolitiessä ja aikataulutus kaikkinensa sekaisin. Onneksi on sellainen lykky kuin hyvät ystävät, jotka kelkkovat miestä etenkin ylämäessä ja Päivi otti mukisematta pestin vastaan. Pestin oli siis tarkoitus pitää sisällään valvontatehtäviä mutta muuttuivat sittemmin lupia kyselemättä kätilön tehtäviksi. Onneksi Päivit osaavat hallita hermojärjestelmiä ja tietävät, mitä kätilöt tekevät. Seitsemän ipanaa oli maailmassa kun palvelusväki saapui kotiin ja siitä sitten jatkettiin iltaa ensin omin ja lopulta lääkkeiden ja puukon voimin, kun kaksi viimeistä matkustajaa olivat saapumisilmoituksesta huolimatta asettuneet poikkiteloin reitin haasteelliseen osaan ja jumittivat itsepintaisesti lämpimässä alkukodissaan. Loppu hyvin ja kaikki hyvin ja äitikoiranen rakastaa lapsiaan yli kaiken hellien niitä juuri niin kuin äitikoiraset vain osaavat. PS: Luotettavalta taholta olemme saaneet kuulla, että isäkoiranen ei ole suurempaa huolta viikon tapahtumista kantanut vaan on keskittynyt perhosten jahtaamiseen ja auringossa paistatteluun poikamieskoiran tavoin. Oi aikoja, oi tapoja!
Tytöt 1 pv
Pojat 1 pv
On aika avata seuraava pentupäiväkirja sillä Noomin laskettuun aikaan on jäljellä enää noin viikko. Noomi on voinut hyvin koko tiineyden ajan ja vatsa on pyöristynyt kohtuullisen muhkeaksi.
Luottolääkärimme Marja ultrasi Noomin ja nopeasti laskemallakin pentuja löytyi kiitettävästi, lopullinen saldo nähdään sitten mahdollisesti ensi viikon lopussa. Noomi on malliltaan pitkähkö ja se peittää muodonmuutoksensa aika hyvin mutta kun tietää sen normaalit mitat niin onhan tuo paisunut ihan riittävästi.
Nyt vain toivotaan, että loppurutistuksessa kaikki menee toivotusti ja mamma pääsee paapomaan odotettuja pienokaisiaan.