Pentupäiväkirja
Viimeinen viikko ja sen tuhat erilaista touhua. Pentureput on pakattu, lavallinen ruokasäkkejä tilattu lasten matkaan, tiimin väreissä olevan kaulapannut taluttimineen odottavat lähtöpäivää ja eläinlääkärissäkin on käyty tarkastusreissulla.
Perheet ovat jännittäneet tähän saakka mikä pennuista tulee olemaan heidän omansa ja nyt sekin on selvillä; meillä mennään käyttötarkoitus, luonne ja perheen koirakokemus edellä aina näissä asioissa jotta oikea pentu varmasti löytää oikean kodin itselleen.
Kesäsäät ovat tarjonneet kokemuksia ukkosesta, vesisateista, piharallattelusta sekä kesäspa-kylvyistä kuumuuden loitolla pitämiseksi. Kasvattajan mieli on osin haikea mutta ennen muuta helpottunut - miten upeat kodit näitä pieniä taas kerran odottaakaan! Olemme onnekkaita, sekä pennut että minä.
Päivityksiä pörinäjengin päiväkirjaan
Nythän on siis niin, että tyyppien nimet on vissiin vaihdettava, sillä täällä on selvästi Räyhä Roosa, Marina Matti, Nujuaja Niilo,
Paini Pate, Kurnu Kaarle, Vauhti Veikko, Jahtaaja Jaakko, Hyökkäys Heikki, Kaivuri Kaisa, Haukku Hanna, Ahmatti Aune ja Herkku Hanna. Ihan täyttä varmuutta ei ole kuka olisi kukin sillä nimiä vaihdellaan päivittäin ja kaikki nimet tuntuvat kelpaavan vähän jokaiselle. Vauhti ja ääni voimistuvat päivä päivältä vaatimusten kanssa yhtä matkaa. Palvelun laatua on alettu arvostella ja
hitaudesta, epätäsmällisyydestä ja ulkoilun puutteesta pidetään yleistä porua. Herrasväkeä on kovin vaikea saada ymmärtämään, että sateella märkää tuolla maavaralla varustetuilla otuksilla – ei, se ei kelpaa selitykseksi. Jos ulkoiluun heltiää lupa, porua herättää kuljetusjärjestykset – miksi nuo kaksi pääsivät ensin ja me ”aina” viimeisenä. Herra vaaleansininen on oivaltanut, että jos jättäytyy viimeiseksi voi sitten vaikka pistää pystyyn ota kiinni, jos saat-leikin – tulen mutta en tule kuitenkaan… Kivaa! Ja palvelusväki on taas onnesta soikeana…
Palvelusväki toivoo, että viimeinen viikko toisi taas aurinkoa ja lämpöä plantaasille, jotta ulkoilemaan päästäisiin joka päivä. Ruokaresepti on pysynyt samana mutta jostain kummasta tyypit saavat energiapuuskan aina ruokailujen jälkeen ja päivä päivältä se kestää kauemmin vauhti on hurjempaa kuin edellisenä päivänä. Juustoraaste on tosin lisätty mukaan menuuseen pitämään suolistotuotoksia kiinteämpänä – kyllä vanha kansa tietää.
Wuf pentulandiastaViikolla oli pari sisäpäivää sateen vuoksi ja tyypit saivat lisää ideoita uravalinnoilleen. Maanrakennus on sukuvika mutta palvelusväki ei innostunut alkuunkaan kaivinkoneen tehtäviin perehtyneiden pikkuotusten vessan kaivuusta. Puruja oli… hm, kaikkialla. Käyttöön otettiin myös kakkosvessa ja kahden vessan taktiikka on siinäkin mielessä passeli, että jos kaveri on sattumoisin sammunut ensimmäiseen vessaan voi sen sulavasti ohittaa ja kyykätä sitten toisessa ihan omassa rauhassa.
Äitikoirasen mitta tuli täyteen ja se jätti pennut kasvamaan oman onnensa nojaan. Seurustella kun voi vallan hyvin aidan takaakin. Muutoinkin tissitouhut alkoivat tuntua jo vähän ahdistavilta, joten nyt äitikoiranen käy lasten luona vaan kylässä päiväkaffella omia eväitään syömässä lasten kinutessa tissiä aidan takana.
Yhtä vaille kaikille pennuille on nyt oma kodit odottamassa ja vähän voi jo huokaista. Tai alkaa jännittämään, moniko pistää
postimerkin pikku termiitin ahteriin ja maitojunalla takaisin kasvattajan huomiin. Kovasti jengi hajoo ympäri ämpäri Suomen niemen mutta palataan näihin tuonnempana.
Pantaverstaalla oli viikolla vipinää ja kukin tenava sai omansa, kun Husqvarnan miltei tuhatvuotinen tauko päättyi ja se ommella
hurautti lapsille ensipannat ja taluttimet. Koneen käyttäjä oli mittakeppinsä kanssa vähän suurpiirteinen ja nyt menee jännäksi, mahtuvatko kaikkien pannat enää kaulaan edes, kun luovutus koittaa. Porukka on ollut ruoka-aikaan kotosalla….
Selän takana on menossa sellainen ralli, että palvelusväki siirtyy tästä järjestyksenvalvojan tehtäviin ja kiinnittää herra sinisen pannan takaisin – siitä tuli viestikapula kesken rallin.
Tytöt 6 vko
Pojat 6 vko
No nyt se kylvyn lykkäs
Pötkylöiden ja palvelusväen kesken heräsi erimielisyyttä siitä,
onko ok haista pissalta ja kakalta, jos vieruskaveri sattuu ruikkimaan juuri siihen mihin ajattelit oikaista. Usein siis. Onko oikein olla tahmatassu ja turkki kermasta rasvainen vai pitäisikö tuoksua palvelusväen suosikkituoksulle ilman lisämausteita? Pötkylöiden lomasuunnitelmassa ei puhuttu mitään spa-osaston rantautumisesta lomakohteeseen ja se lienee vain hyvä asia, sillä luontainen uteliaisuus houkutteli pötkylät paljun ympärille ja jonottaakin osattiin oikein sievästi ja sovussa. Itse kylpy ei saanut ihan kaikilta ansaitsemaansa arvostusta mutta puhdasta tuli ja innokkaimmat pyrkivät paljuun uudestaan. Tällä kertaa hauskuutta oli kuitenkin tarjolla vain rajatusti, jatkossa mukaan voidaan liittää muita huvielementtejä ja pitää pääpaino
puhdistautumisen asemesta huvittelussa.
Kylvyn jälkeen alkoi ensimmäinen märkien pötkylöiden kylpyralli; ihan ovat todistettavasti aitoja settereitä nämä siis. Kylpypyyhkeet jätettiin penkille sillä aurinko ja ilmavirta vastasivat kuivauspuolesta.
Hei me heilutaan taas
Viikkoa vanhempana voi todeta, että maailma on vähän
vinossa ja oikeasti kaatuillaankin tämän tästä mutta heilua jaksetaan ja sitten nukutaan, kun ei jakseta. Nukkua voi pää vesikupissa, sammakkona, vessassa tai ihan nyt mihin sattuu sammumaan.
Viime sunnuntaista asti on vietetty aikaa joka päivä ihan
pihalla ja vissiin riittävässä määrin. Kuljetusyksiköstä on tullut sen verran haluttu laitos, että sinne tungetaan isommalla porukalla ja tungos on kuin keskisen kyläkaupalla miljoonapilkin aikaan. Kuljettimen vetävyys on kuitenkin vain neljä pupeloa reissu joten toisinaan on odotuksen paikka päästä vaihtamaan
maisemaa.
Pikkuväen eväspöytä on taas käynyt ahtaaksi, eivät mitä ilmeisemmin kestä huuhtelua, kun kutistuvat koko ajan. Sittemmin onkin sitten siirrytty kahden pöydän ruokamalliin ja tästähän on otettu ilo irti. Ensin maistellaan omassa pöydässä ja sitten voi siirtyä kuokkimaan naapuripöytään.
Tunkua ei onneksi tule, kun kaikki ovat päättäneet toimia samoin, selkeästi sisäisellä sopimuksella. Äitikoiraselle ei enää juurikaan jää jämiä vaan ne pistetään parempiin suihin tässä vaiheessa vielä kolmesti päivässä. Äitikoiranen käy edelleen antamassa maitohörppyjä mutta ilme alkaa olla sen
verran kärsivä ja urahtelut sitä luokkaa, että pikku piraijien armeija saattaa hyvinkin kohta jäädä ilman hörppyjään. Jos tai pikemminkin kun näin käy, siirrytään sitten neljän aterian malliin.
Ammatinvalintakysymykset ovat myös olleet tapetilla edelleen ja listaan on lisätty kiinnostavuuden perusteella sisustaja, muotoilija ja yleismaistelija. Sellaisessa tehtävässä oleva maistaa kaikkea lahkeista sormiin ja pedin kulmasta pihalta löytyviin aarteisiin. Myös vaanijan virka on herättänyt kiinnostusta mutta se vaatii oikeat olosuhteet ja sopii tässä vaiheessa enemmin ulkona oleville koiranaluille. Selvästi nouseva vaihtoehto on seurustelija ja seuraeläin – se kiehtoo enintä osaa pikkuväestä ja vaikuttaa potentiaaliselta suuntautumiselta loppua ajatellen.
Kun kerran leikki on lapsen työtä niin tyypit ovat sitten aloittaneet työssä käyvän koiranalun elämän. Kaverin voi pistää selälleen ja
sen päällä voi seistä tai istua, sen kimppuun voi hyökkiä, sitä voi vaania, sitä voi juosta karkuun tai ajaa takaa tai vähintäänkin maistaa. Kaverin korva ja häntä ovat erityisen herkullisia maisteltavia, sopii kokeilla.
Paistaa kuin Naantalin aurinko
Pikkuväen luvattu kesäretki aurinkoon toteutui viikonlopun vierailijarumban päätteeksi. Yhtään ei etukäteismainostuksessa turhaan oltu hehkutettu olosuhteita, niin oli retkeläiset tyytyväisiä lämpöön ja ryhtyivät siltä istumalta tutkimaan uusia tiluksia. Evästarjoilu pelasi ajallaan ja tissibaarista sai jälkiruokahuikat odotettuun tapaan. Kerrassaan loistavaa!
Huvilavalikoimaan perehdyttiin huolella ja niin kävi, että kuonoäänestyksen voitti eteläinen pikkumökki itäisen huvilan sijaan. Siellä ehdittiin jo ottaa pikku nokoset ennen sukulaisryntäystä. Kohteliaat pikkukoirat kävivät esittäytymässä kukin tavallaan, isojen esittäytyminen ei kaikilta osin ansainnut palvelusväen kehumisia, kun kesäretkikohteen nurkalle käytiin jättämässä treemeiliä ihan tuosta vaan. Kerrassaan sopimatonta!
Pötkylöiden seesteitä lomarauhaa häiritsi vain naapuripihan poppifestivaalit – lippuja ei tarvinnut lunastaa, kun musiikkitarjonta ylitteli rajoja monella tapaa. No siitä viis ja pullukkamahan viereen pötkölle. Kyllä kesä vaan on koiralapsen parasta aikaa!
Elämä yläkerran ihmeellisessä maailmassa asettui nopeasti uusiin uomiinsa. Viikon merkittävimmäksi aiheeksi nousi tälläkin pentueella ammatinvalintakysymykset ja tässä vaiheessa tissinvälikoiran viran kanssa kärkikahinoissa mukana ovat olleet vahtikoira ja siivouskoira. Myös pöydällä herkuttelijan tehtävä on vahvoilla ja siihen suhtaudutaan intohimolla ja palolla.
Tissinvälikoiran virka miellytti eniten pulleita ja
uneliaita mutta vauhdista ja vaarallisesta elämästä suurine seikkailuineen haaveilevat kallistuivat vahtikoiran tehtävien kannalle. Ensimmäiset merkit tästä havaittiin, kun isojen koirien hälytyshaukkuun vastattiin olkkarin pariovien takaa pontevan pikkukoiran lapsenäänellä ”väy!” Ääni yllätti itsensä
sanojankin sen verran perinpohjaisesti, että sitä piti varmuuden vuoksi toistella muutaman kerran ja se saikin sen verran pontta lisää, että muuttui päättäväiseksi ”wäy:ksi!”. Sittemmin äänikehittely on edennyt varovaiseksi ”räyh!”-kannanotoksi. Kanssaeläjät tuhahtelivat pullistelijan ympärillä tuollaista tarpeetonta mesoamista mutta siitä ei vastasyntynyt vahtikoira piitannut. Sittemmin ”wäy-räyh!” on kuulunut sanavarastoon mm. palvelusväen saapuessa kotiin tai kun isoilla koirilla oli suukopua pikkuasioista oven
toisella puolella.
Siivouskoiran viralla oli niin ikään oma kannattajakuntansa. Työn vahvuuksiksi katsottiin teknisyys ja osallisuuden mahdollisuudet – lattiaharjan ja rikkalapion monet mahdollisuudet kurssille oli tunkua. Imuroinnin ihmeelliseen maailmaan perehtyneet puolestaan matkustavat suulakkeen päällä jo sulavasti konkarin ottein.
Palvelusväkeä pidettiin kiireisenä käyttämällä ahkerasti vessaa ja etenkin sen viereisiä peittoja. Pikkuväen harrastuneisuudeksi luettiin myös pelletistä puruksi-kerhot sekä pötköä pukkaa-tapahtumat, joihin jokainen on ahkerasti osallistunut. Ateriarytmin löydettyä uomansa pötköjen määrä on moninkertaistunut ja serlatuotteelle on kysyntää.
Sivistynyt ruokakulttuuri on löytänyt tiensä kulinaristien valtakuntaan ja pyöreän pöydän pesueen oli saatava toinen pöytä,
jotta puoli tusinaa mahtuu aina samoille kekkereille. Jos ahneimmat ja kiireisimmät vielä alkuviikosta harrastavat eväissä uimista ja ihon hoitoa (ja muut joutuvat niitä sitten pesemään – oi aikoja, oi tapoja!) niin nyt on oivallettu eväiden kuuluvan pötsin suuntaan ja tekevän pentukoiraselle tyytyväisen ja hyvän mielen. Kerrassaan loistava keksintö palvelusväeltä tämä tällainen palvelu!
Palvelusväki on suunnitellut viikonlopulle pikkuväelle kesäretkeä Naantaliin tai jotakin sinne päin, pihlajan alle ainakin koska
sunnuntaille on luvattu hellettä. Pikkuväen retkiesitteessä kerrotaan, että Naantalissa ja kesäisissä paikoissa aina paistaa aurinko, retkikohteessa on huvilaa joka lähtöön tai saattaa vain köllötellä peitolla tai viilennellä massua nurmella – kuka mistäkin tykkää. Äitikin oli kutsuttu retkelle ja pystybaarissa voi nauttia pikaiset ennen retkikohteen tarkempaa tutkimist
Muutosten kourissa
Pikkukoiria on pyöritetty tällä viikkoa niin, että päätä huimaa. Keskiviikkona lastattiin pötköt koppaan ja kiikutettiin kerrosta
ylempänä olevaan sviittiin. Vähän väki oli ihmeissään, kun seinästä tuli läpinäkyvä ja maistettava tai ainakin kuonon saattoi tunkea ritilästä läpi. Neliöitä oli sopivasti tutkittavaksi ja koska tissitkin muuttivat mukana, kaikki oli kutakuinkin kunnossa. Sviitin mukavuuksiin kuuluva vessa on vielä
katseluvaiheessa - se ilmestyi tänään ja päivänokosten jälkeen katsotaan mitä tapahtuu.
Suuremman luokan hämmennyksen hetki eräillä oli, kun
suuhun työnnettiin jotakin outoa. Välkyimmät tajusivat sen olevan nieltävää lajia ja varsin kelvollista sellaista. Eräillä jauheliha aiheutti jähmettymiskohtauksen ja möykky oli viisainta pullauttaa suusta pihalle. Lautaselta maisteltava velli ei sekään aiheuttanut näiden mielestä hurraahuutoja – nenä
kastui ja puolikoiraa oli vellissä. Sitten ne keksivät tuoda kimppatarjottimellisen mössöä, joka useimpien mielestä oli oikein asiallista
popsittavaa ja tarjotillinen pistettiin parempiin suihin. Eräillä oli kuitenkin huomauttamista siitä, että jos tällaisia herkkuja on olemassa, miksei niitä ole aiemmin tuotu tarjolle. Moite oli sen verran kovaäänistä, ettei palvelusväelle jäänyt epäselvyyttä tapahtuneesta virheestä. Sovun aikaansaamiseksi todettiin, että tarjoiluja jatketaan säännöllisesti tästä eteenpäin. Eräät ahneet ja
nimeltä mainitsemattomat hyödynsivät tarjotinta myös uimiseen ja velliä ihon hoitoon. Kerma on herkkua, vaikka kaverin korvista imettynä, se on todistettu.
Eilen ehtoolla alkoivat myös pöytäharjoitukset ja ahneet pötköt syöksyivät siihen malliin jauhelihan perään, että teräsmiesasento yläviistoon oli yleisimmin tarjottu positio. Tai vähintään sellainen natsimallinen tervehdys. Itsepintainen palvelusväki kumminkin opasti ja ohjeisti, että eikun koivet ei pumppaa ja osasta kavereista onnistuttiinkin saamaan jonkinmoiset pönötyskuvat. Toiset jatkavat harjoittelua ja ensi viikolla tähän ryhdytään vain vatsa täysinäisenä, tuumasi palvelusväki ja pakkasi kamppeet kasaan ensi viikkoa varten.
Jaa niin. Palvelusväki on varsin tietoinen siitä, että kanakoiria tämmöiset otukset ovat tupanneet olemaan. Nyt vain ei ole täyttä varmuutta siitä, ovatko pötkylät noteeranneet vain sen termin kana - videosta päätellen näin on päässyt käymään...
Rayheetä menoo
Jestas sentään miten hienoo pikkukoirasesta voikaan olla kun maailmasta kuuluu ääniä! Ja kun näkimet toimii! Palvelusväen saapuessa alakertaan laatikosta kurkottaa muutama nappisilmä ja kuuluu määrätietoinen "räyh!" - sinut on huomattu! Seurustelu kiinnostaa ja laatikkoon mennessäsi tulet piiritetyksi jonsei nyt silmänräpäyksessä niin melkein. Porukka on tajunnut, että peti pysyy kuivempana jos viitsii tassutella laatikon toiseen laitaan kyykylle. Ja senhän ne tekevät, tomerin mutta vielä aavistuksen huojuvin askelin.
Palvelusväki sai tänään pikkuväen parhaimmat pisteet ikinä, sillä nenän eteen kannettiin jotain niin hyvää, että siitäkin lähti taju. Jauhelihan syvin olemus siirtyi kuin itsestään suuhun, hiveli makuhermoja ja lumpsahti vatsaan plops, plops vaan. Jälkimaku hiveli niin paljon, että kaverin suupielet ja korvat oli mussutettava puhtaaksi ettei vaan palaakaan mennyt hukkaan. Päälle tissimaitoa ja niin oli taas tajunnan taso nollattu hetkeksi.
Leikin aakkosiin perehtyminen on aloitettu painin merkeissä. Selätys ja vyörytys ovat jo hanskassa ja hommaa voi tehostaa myös murisemalla. Pureminenkin on hyvä konsti saada kaveri mukaan touhuun.
Palvelusväellä meinaa olla hieman kiirettä vapaiden päätyttyä joten häthätää napsaistut kaksiviikkoskuvat vain tällä kertaa. Pikkuväki treenaa kävelyä, on hoksannut, että maailmassa on olemassa myös pystybaari joskin kovin korkealla vielä ja että kannattaa köpötellä pediltä vähän kauemmas pusertamaan kakkaa maailmaan niin ei tarvitse siinä sitten nukkua. No, ihan niin kuin siinä niin kävisikään, sillä äitikoiranen pesee ja pyykkaa pinnat alta aikayksikön siistiksi.
Urokset 2 vko
Nartut 2 vko
Aika menee hurjaa vauhtia ja kappas, niin se maailma aukeaa pentusellekin. Näkimet paljastuvat esiin joskaan käyttöönottopäivämäärää niille ei vielä ole annettu. Päältä katsottuna pötkylä alkaa sen vuoksi näyttämään jo ihan oikealta koiralta mutta muuta hyötyä niistä ei näin ensi alkuun vielä ole. Valoja ja varjoja, sitten pikkuhiljaa tarkempia yksityiskotia. Huvittavin vaihe on se, kun pentujen kanssa katsellaan toinen toisiamme ja niiden ilmeestä näkee, että ei tunneta, meitä ei ole kyllä esitelty. Suutuntuma kertoo sitten enemmän; ollaan tavattu ja maistettu ennekin.
Melkein kaksiviikkoinen pötkylä myös tietää, että pennun elämässä on varmuudella neljä kulmakiveä. Ensimmäinen on unet ja kilpajuoksut. Jos ei vielä osaa juosta voi ainakin suunnitella, miten lujaa sitä sitten viedään uutta emäntää tai isäntää narussa tai kumpi juoksee nopeammin, pentu karkuun vai omistaja sen perässä. Myös haukkumista on hyvä harjoitella valmiiksi, että osaa sitten isona.
Seuraava kulmakivi on syöminen. Imuvoima ja hännän tiukkuus korreloivat selvästi toisiaan ja äänet kuuluvat tietysti asiaan.
Kolmas kulmakivi on mönkiminen, painiotteiden harjoittelu ja askelkuviot. Epävakaasti mutta varmasti, siitä se lähtee yksi eteen kaksi taakse tai jotakin sinne päin...
Ja viimeisenä tulee pesut. Yltä, alta, päältä, edestä, takaa, ylösalaisin - äitikoiranen on haukkana paikalla jos esiintyy minkäänlaista tarvetta siivoukselle ja puhtaudelle. Äitikoirasen mielestä perhe täytyy pitää esittelykunnossa sillä koskaan ei voi tietää milloin sille on tarvetta.
Pikkuväki tykkää edelleen köllötellä kimppapunkassa ja suosituimmat paikat ovat tietysti ne kasan pällimäiset paikat. Sitä vaan ei voi hyväksyä, että kaveri mönkii pullukkamahansa kanssa päälle niin, että itseltä jää pää pullukan toiselle puolelle ja loppu koira toiselle puolelle. Litistyyhän sitä vähemmästäkin. Oivalliseksi havaittu paikka on myös kahden kaverin välissä oleva rako ja ellei rakoa ole, se syntyy kyllä, kun hilaa sen pullukkamahansa juuri oikeaan kohtaan kavereiden väliin. Nyt kun on jo opittu kierähtämään ympäri, onkin varsin kätevää vaihtaa kaverin kainalosta toisen kaverin kainaloon ihan vaan pyörähtämällä – jos sattuu meinaan aiempi seura tympäisemään.
Jotakin silottavaa tuossa mamman mieltä kohottavassa tissituotteessa on, kun se tuntuu kohottavan myös ryppyjä. Vastasyntyneen kurtut ovat alkaneet kadota ja tilalle on tullut pikkuisia päitä ihan oikealla kuonolla varustettuna. Siitä meillä ollaan yhtä mieltä, että kameralle voidaan poseerata niin suloisena kuin ikinä osataan.
Äitikoiranen on saanut lasten rytmitkin kohdilleen ja hiukopalaa nautitaan enää vain kahdesti yössä. Muu aika nukutaan ja lauleskellaan unilauluja. Äitikoiranen on saanut jälkikasvunsa kohtuullisen vakuuttuneiksi siitä, että elämästä ei ruoka lopu vaikka tissi ei olisikaan 24/7 kuonon ulottuvilla ja että äitikoiranen on viisas ja tietää milloin syödään. Se tietää myös, miten pesue pidetään puhtaana ja pyykkaa lapset esittelykuntoon aina kun tarvetta on.
Ensimmäinen ikäviikko tuli tänään täyteen ja nyt ollaan sitten hirveen kokeneita ja osaavia jo. Sitä juhlistettiin pakollisin passikuvin.
Se vanhana oleminen tuntuu vissiin ihan mukavalta, kunhan
massu on maitoa täynnä ja sen viereen voi käydä pötköttämään. Tai voi kaverinkin viereen tai vielä mieluummin päälle mennä pötköttämään mutta ei massu tyhjänä. Siihen, ettei se jää tyhjäksi, tarvitaan vähän koiranunta ja yhteisesti sovittu merkki. Se on kuulkaa käsittämätöntä, mistä ipanat tietävät laatikon toiseen päähän hipi hiljaa saapuneen mamman tulleen, ei ole sellaista unta, etteikö ne tajuaisi. Sitten vaan vähän kyynärpäätaktiikkaa ja uiden-ryömien-
kokemuksella jo paremmin ja suunta on kutakuinkin oikea. Vatsan alla jalat yrittävät tehdä kävelytyötä mutta pullea keskikeho pitää siitä huolen, että pystyssä on vain etupää ja takapää ja keskiosa viistää lattiaa.
Pennuille on kertynyt painoa mukavasti vaikkakin vaa’assa oleminen on muutamien mielestä yliarvostettua turhuutta. Vaakakuppi toimiikin niiden mielestä enemmän huvipuistolaiteena. Niinpä lukemat heittelevät laidasta laitaan mutta kasvukäyrä on oikeassa suunnassa ja ensimmäiset hätyyttelevät jo syntymäpainonsa tuplaamista.
Kyllä kaverin kainalossa on mukavaa!
Urokset 1 vko
Nartut 1 vko
Nälkä ei ole kiva kaveri. Ei vaikka se olisi ihan pieni nälkä vaan tai vaikka syömisestä olisi vain puoli tuntia. Se pistää laulamaan ja jos omaa pienen kylän kokoiset kitapurjeet sitä ääntähän lähtee. Pesueen paksukaiset, herrat musta ja ruskea, ovat niitä kaikkein nälkäisimpiä ja kovaäänisimpiä. Saavutetuista eduista on pidettävä kiinni ja nämä herrat sen taitavat. Pahuksen palvelusväki tosin nostelee välillä unipesään nukkumaan ja se on sen verran tainnuttavaa, ettei huomaakaan naisväen sillä välin nauttivan aterioitaan kaikessa rauhassa. Pöytätavat ovat kuulemma ihan jotain muuta kuin herraseurassa... Ruuhka-aikaan, kun kaikki pyrkivät samoille apajille, on nähtävissä kahden kerroksen väkeä. Pistä äänet päälle tervetuloa ruokapöytään videon välityksellä!
Pikkutyypit ovat valmistautuneet viisufinaaleihin availemalla äänijänteitään. Siinä on tsatsatsaat kaukana jos lämpötila alkaa tuntua liian nihkeelle, siksipä palvelusväki komennettiin tekemään asialle jotain ja kuoro vaimeni ansaituille päikkäreille. Myös äitikoiranen otti muutoksen kiitollisuudella vastaan ja nauttii aika ajoin viilennyskylpyjä laatikon ulkopuolella. Äitikoiranen toki kokeili tuuletella tissinvälejään laatikossa selällään maaten mutta perhe oli jyrkästi sitä mieltä, että ei hyvä. Eihän kämmenen kokoiset sintit silloin yltä maitobaariin ensinkään, ei jatkoon.
Tenavien painot ovat lähteneet toivotusti nousuun ja baarissa riittää tarjottavaa. Palvelusväen mielestä se on hyvä juttu, riittää kun hoitelee portsarin virkaa ja nostelee sammuneet tiskiltä notkumasta ja tuuppaa uusia janoisia eturiviin.
Tämä perhe kannattaa viisuissa ja viisujen jälkeen tasaisesti kaikkia värejä, neiti punainen jopa kahta, sillä se tarvitsi roosasta pannasta uuden edellisen mentyä rikki. Olkoon päivän väri nyt sitten kuitenkin tuo vihreä - koska euroviisut.
Pennut vaikuttavat elinvoimaisilta ja määrätietoisuus tissistä kiinni pitämiseksi kasvaa ihan silmissä. Tutka on vielä epäkunnossa jos etäämmäksi eksyy mutta palvelusväki rientää onneksi pelastuspuuhiin, kunhan vähän kiljuu merkiksi. Tahtoa ja mielipiteitä tuntuu piisaavan yhdellä sun toisella. Noomi osaa olla varovainen katraansa kanssa ja hoitaa perhettään tunnollisesti ja kokeneen äidin ottein.
Pennut meillä tavallisesti nimetään pentueen isän nimen mukaan ja Super Bock Super Rock-nimestä haettiin tällä kertaa synonyymeja super-sanalle.
Nartut (punainen, vaaleanpunainen, keltainen, oranssi, pannaton) Divine Red, Glorious Red, Marvelous Red, Wonderful Red ja Fabulous Red. Urokset (musta, ruskea, sininen, violetti, vihreä, vaaleansininen, vaaleanvihreä) Superb Red, Outstanding Red, Remarkable Red, Magnificent Red, Splendid Red, Brilliant Red ja Awesome Red.
Herttileijaa sentään millainen viikko! Täällähän siis odotettiin perhekunta Bobilaisia saapuvaksi loppuviikosta. Kun tilanne alkoi alkuviikosta näyttää sitten siltä, että ei vaiskaan, lähetystä on aikaistettu, oli palvelusväen pasmat silmänräpäyksessä epäjärjestyksessä. Lomat oli sovittu toisin, vastaanottokomitean saapumisvalmistelut puolitiessä ja aikataulutus kaikkinensa sekaisin. Onneksi on sellainen lykky kuin hyvät ystävät, jotka kelkkovat miestä etenkin ylämäessä ja Päivi otti mukisematta pestin vastaan. Pestin oli siis tarkoitus pitää sisällään valvontatehtäviä mutta muuttuivat sittemmin lupia kyselemättä kätilön tehtäviksi. Onneksi Päivit osaavat hallita hermojärjestelmiä ja tietävät, mitä kätilöt tekevät. Seitsemän ipanaa oli maailmassa kun palvelusväki saapui kotiin ja siitä sitten jatkettiin iltaa ensin omin ja lopulta lääkkeiden ja puukon voimin, kun kaksi viimeistä matkustajaa olivat saapumisilmoituksesta huolimatta asettuneet poikkiteloin reitin haasteelliseen osaan ja jumittivat itsepintaisesti lämpimässä alkukodissaan. Loppu hyvin ja kaikki hyvin ja äitikoiranen rakastaa lapsiaan yli kaiken hellien niitä juuri niin kuin äitikoiraset vain osaavat. PS: Luotettavalta taholta olemme saaneet kuulla, että isäkoiranen ei ole suurempaa huolta viikon tapahtumista kantanut vaan on keskittynyt perhosten jahtaamiseen ja auringossa paistatteluun poikamieskoiran tavoin. Oi aikoja, oi tapoja!
Tytöt 1 pv
Pojat 1 pv
On aika avata seuraava pentupäiväkirja sillä Noomin laskettuun aikaan on jäljellä enää noin viikko. Noomi on voinut hyvin koko tiineyden ajan ja vatsa on pyöristynyt kohtuullisen muhkeaksi.
Luottolääkärimme Marja ultrasi Noomin ja nopeasti laskemallakin pentuja löytyi kiitettävästi, lopullinen saldo nähdään sitten mahdollisesti ensi viikon lopussa. Noomi on malliltaan pitkähkö ja se peittää muodonmuutoksensa aika hyvin mutta kun tietää sen normaalit mitat niin onhan tuo paisunut ihan riittävästi.
Nyt vain toivotaan, että loppurutistuksessa kaikki menee toivotusti ja mamma pääsee paapomaan odotettuja pienokaisiaan.