Pentupäiväkirja Festivaali-pennut
Lähdön aika
Kasvattajan näkökulmasta pentujen luovutus on aina silloin helpotus kun tietää niiden pääsevän hyviin koteihin. Nämä Festivaalit oli kaikki varattuja viiden viikon iässä eli loppuaika keskityttiin yhteydenpitoon uusien omistajien kanssa ja opeteltiin pentujen kanssa uusia asioita. Harrastuksenaan kasvattavalle kasvattajalle leipätyö vie ison siivun vuorokauden tunneista ja kun sitten koittaa se vapaa-aika, jaetaan sitä aikaa tasapuolisesti isoille ja pienille koirille. Kovin paljon ei siis jää aikaa enää päivitellä nettisivuja tai ottaa vastaan muuten vain pentuja katsomaan tulevia vieraita.
Lähtöpäivänä kun tietää tehneensä kaikkensa pennun eteen ja näkee, miten onnellinen mutta tulevista haasteista tietoinen uusi omistaja on - silloin voi hymyillä. Itse ei enää kykene antamaan enempää koko laumalle vaan silloin tarvitaan jo uusia perheitä, jotta jokainen pentu saisi riittävästi yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa, koulutusta ja oppia. Haikeaakin se toki on, mutta jo entuudestaan tiedän, että meidän pentujen omistajiksi päätyy hyvin yhteisöllisiä perheitä, joista aivan varmasti kuulee jälkeenpäinkin. Ensi viikkojen erittäin tiivis yhteydenpito toki väljenee ensimmäisen vuoden rajapyykkiä kohti - se on silloin merkki siitä, että perheillä koiranomistajan omat siivet kantavat jo. Ja niin sen kuuluukin mennä. Silti on aina yhtä ilahduttavaa kuulla kuulumisia ja olla tukena ja apuna.
Meillä on muutoinkin tapana pitää yhteyttä kasvattieni omistajien kanssa. Vuosittaisen pentutapaamiset, tarpeen mukaan räätälöidyt koulutuspäivät, joukkoterveystutkimukset ja yhteinen facebook-ryhmä - vain pientä osaa kasvateistani en näe sen jälkeen, kun ne meiltä muuttavat.
Kokosin tähän loppuun vielä muutamia viimeisten viikkojen videoita
Pennut 6 viikkoa
Vauhti lisääntyy ja minun kiireeni kasvavat! Vaikka on loma, tuntuu, ettei ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi. Pennut ovat ulkoilleet, käyneet pentuhoplopissa, pallomaailmassa ja tavanneet lisää vieraita. Niille on kaikille jo omat kodit odottamassa - todella ihanat sellaiset. Kasvattajana on aina hyvin kiitollinen kun päästään tähän vaiheeseen - voi huokaista kun tietää, että niiden tulevaisuus on turvattu hyvissä kodeissa. Punapantainen tyttö jää sijoitukseen tänne Leppävedelle oman mummonsa hoiviin.
Kiitos teille, jotka olette luottaneet ja halunneet tarjota kodin näille pikkuisille!
Pennut 5 viikkoa
Pentujen valveillaoloaika lisääntyy päivä päivältä. Niillä on käynyt paljon vieraita ja aikaa on jäänyt vähemmän valokuvaamiselle ja päiväkirjan täyttämiselle. Pennut hakeutuvat jo mielellään ihmisen luokse hellittäväksi ja tuttuun tapaan maailmaan tutustutaan suun kautta, kaikkea pitää maistaa.
Pentusten vessa vaihtui suurempaan ja se on ollut kovassa käytössä. Parhaimpana aamuna miltei puolet pentujen jätöksistä löytyy vessasta joten oikein loistavaa!
Madotuksia, kynsien leikkuutta ym perushoitoa on harjoiteltu myös. Pennut ovat hyvin luottavaisia ja suhtautuvat uusiin juttuihin avoimi mielin.
Alakerran pentukamarille heitettiin hyvästit perjantaina. Unna-äippä saatteli lapset yläkertaan ja uusi, entistä isompi aitaus otettiin innolla vastaan. Oli paljon tutkittavaa tutustuttavaa ja muu isojen koirien lauma tervehti pikkuväkeä innolla.
Pentuvessan materiaali vaihdettiin vähemmän leviäviin puupelletteihin ja ihan mukavasti sitä on alettu käyttämään joskin varsinaisetn tarkoituksensa lisäksi myös nukkuma- paini- ja peuhupaikkanakin. Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuin strömsöössä; eräs herrakoira päätti käyttää vessaa laittamalla etutassut vessasta sisään mutta muu kroppa jäi oven ulkopuolelle ja pissi lorisi verssan eteen. Ei ole niin helppoa hamottaa. että koira jatkuu päästä taaksepäinkin jonkin matkaa... Seuraavalla kerralla oltiin jo melkein sisäpuolella - pissi lorisi enää vesaan seinää pitkin. :) Kyllä se siitä!
Aina sama juttu, vessaan joutuu jonottamaan-video
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/1538965419590823/?id=100004321397397
Pennut 4 viikkoa
Viikko on taas vierähtänyt ja tuntuu, että pikkuväki on taas puolta isompia kuin viime viikolla. Ne syövät jo säännöllisesti kiinteää ruokaa, pentulaatikon etulaita poistettiin ja tila tuplaantui ja aitaukseen ilmestyi pentuvessa. Toistaiseksi sinne on muutamat tarpeet tullut tehdyksi mutta pääjoukko tekee uskollisesti tarpeensa edelleen vessan viereen :D
Pienet ovat käyneet seurallisiksi; ne leikkivät ja painivat, tulevat ihmisen luokse ottamaan kontaktia ja ovat uteliaita kaikesta
uudesta. Niillä on käynyt isoja ja pieniä vieraita, ne ovat kuunnelleet poppia radiosta päivisin ja pysyvät jo hereillä yhtäjaksoisesti pidempään kuin viikko sitten.
Unna hoitaa niitä edelleen huolella ja imettääkin tunnollisesti vaikkakin viipyy pidempiä aikoja jo pihalla tai yläkerrassa poissa pentujen luota.
Loppuviikosta pentujen elämä järkkyy siten ihan kunnolla, kun ne pääsevät muuttamaan yläkertaan keskelle arkihulinaa ja tutustumaan samalla perheen muihin koiriin.
Muutamia Facebook videoita:
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/1537851469702218/?id=10000432139739
Pennut 3 viikkoa
Pennut näkevät jo hyvin ja kuulokin on löytynyt, sen huomaa niiden reaktioista ääniin. Pientä murinaa ja haukahduksia, uteliasta lähestymistä ja kiinnostusta laatikon ulkopuoliseen maailmaan. Myös hienoisia leikin alkeita on havaittavissa nujuamisen muodossa. Pikkuiset pääsivät maistelemaan ensimmäisen kerran jauhelihaa tällä viikolla ja oh boy, se oli hyvää!! Torstaina tutustuttiin pöydällä oloon ja herkkuihin siinä ja tänään päästiin aloittelemaan vellin syönti. Tai no, syönti ja kauneudenhoito; rapatessa kun tahtoo aina vähän roiskua. Kuvia kun katsoo, voisi luulla, että velliin oli lisätty nukutusainetta. Mutta ei, ihan luontaisia unilääkkeitä vain ;) Pöydällä me harjoittelemme muuten ihan siksi, että pennut tottuisivat olemaan siinä tutkittavana ja hoidettavana. Tämä helpottaa sitten aikanaan eläinlääkärireissuja ja säästä ihmisen selkää mikäli hoitotoimenpiteen voi tehdä pöytätasossa ilman, että koiraa pelottaa. Kuvan pikkumies oli kovasti tomerana ja oli valmis täysi vapaaehtoisesti pomppaamaan jaloilleen ensimmäisestä pöydällä olosta huolimatta.
Tällä viikolla on myöskin leikattu kynsiä, tutustuttu koviin ääniin, sylitelty ja juteltu ja tutustuttu toisiimme nyt kun pikkukaverit vihdoin näkevät, kuka niille juttelee. Suurin osa niistä on oppinut käymään pedin ulkopuolella tarpeillaan ja äiti siivoaa ahkerasti kaiken kiinteän pois pesästä. Nyt kun kiinteän ruoan syönti on päässyt alkuun se näkyy myös "tuotoksissa" ja elintilan laajennus alkaa olla tarpeen. Niinpä pentulaatikon etulaita laajenee vielä viikonlopun aikana ja viikon päästä kaverukset muuttavat yläkertaan olohuoneeseen.
Muutama lyhyt Facebook-video:
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/15...
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/pc...
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/pc...
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/pc...
Mies yli laidan ja muita kuulumisia
Pentujen lähdettyä liikkeelle pentulaatikon ylälaitaa oli syytä korottaa yhden laudan verran. Laatikossa on ns. porsasorsi, joka turvaa sen, ettei pennut litisty emän selän ja laatikon laidan väliin. No, imuvoima alkaa olla sitä luokkaa, että kun herra sininen päätti pitää tissistä tiukasti kiinni -maksoi mitä maksoi- samalla porsasorresta tukea ottaen se tulla mätkähti liikkeelle lähteneen maitobaarin mukana laatikon laidan ulkopuolelle. Voi mikä parku ja pelotus - liian suuri maailma ja ihan yksin! Laatikon laitaan lisättiin siis vielä yksi lauta lisää... :)
Pentujen suun imuvoimasta kertoo sekin, että ne hyvin hanakasti sylissä ollessaan pyrkivät nappaamaan leuasta kiinni kuvitelleen sen olevan nisä. Saa muuten kiskoa ihan tosissaan pentua irti kun se on kuin iilimato kiinni leuan päässä.
Silmät ovat nyt miltei kokonaan auki ja selkeästi ne erottavat jo vähän varjoja, valoja ja liikettä. Liikkuminen on vaappuvaa ja haparoivaa mutta vie jo eteenpäin, hitaasti mutta varmasti!
Äiti on antanut tyttärelleen vähän turhan isot vaatteet. On ainakin kasvuvaraa :)
Nyt on lähdetty liikkeelle koko porukan voimin <3
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/pcb.1524636797690352/1524636651023700/?type=3&theater
Pennut 2 viikkoa
No niin, pentujen silmät alkavat aueta. Keltaisella ne ovat eniten auki mutta myös sininen, violetti ja muutama muukin jo kurkistelee vähäsen. Alla olevista kuvista se ei niin näy vielä mutta parissa päivässä näkimet ovat kunnolla auki. Paluu arkeen tapahtui maanantaina lomien loputtua ja ensimmäiset työpäivät ovat menneet hyvin ja Unna on hoitanut vauvojaan sillä aikaa huolellisesti. Liikettä pentulaatikossa on myös jo kovasti, kävelemällä mennään eteenpäin, kunhan alusta on pitävä. Sanomalehdellä liukastellaan mahalleen :) Seuraavan viikon aikana kehitys on taas huimaa kun näkökyky löytyy ja maailma avartuu kertaheitolla.
Pennut 1,5 viikkoa
Isot pojat kävivät tapaamassa pentuja nyt viikonloppuna, isopappa Paddington peräti kahdesti. Robbie oli rohkeammin niitä tukimassa mutta isopappa kurkki vain varovasti kauempaa.
Silmät pennuilla yhä kiinni mutta ei enää niin piukasti kuin aiemmin. Veikkaan, että alkuviikosta rakoilee ensimmäisillä jo. Ja passikuvia räpsittiin myös - pieniä vain ei oikein kiinnostanut ;)
Videolla Unna-äidin päikkäreiltä kesken unien herättämät pennut
Kohta kilon ”makkaroita”
Pentusten kasvuvauhti on ihan tajutonta, kiihtyy vaan päivä päivältä. Lähellä kilon painoa ollaan jo muutaman kanssa ja pikkuinen poikakin kasvattelee vatsareppuaan siihen malliin, että hyvä kun ympäri pääsee kääntymään.
Meidän mummokoira on alusta asti ollut sitä mieltä, että pentukamariin pitäisi päästä -koska yninä. Mummon viisaudella se tietää
mitä se tarkoittaa ja ah, miten päivät ovat olleet pitkiä silkasta odotuksesta. Mummolle on kuitenkin luvattu, että ihan pian, sitten kun Unna-äiti ei näe. Tänään muut tytöt tekivät harhautuseleen ja veivät äiti-koiran ulos ja mummo-koiran odotus palkittiin. Voi sen onnellista häntää ja viiksien vapinaa! Koskea ei tohtinut, ettei käry käy kun äiti-koira saapuu pesälle mutta nuuhkaisi, ihan vähän vain <3
Tässä on muutama huonolaatuinen facebookkiin julkiseksi ladattu videolinkki pentujen ensimmäisen 1,5 viikon ajalta
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/1511997865620912/?id=100004321397397
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/1512062662281099/?id=100004321397397
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/1513999902087375/?id=100004321397397
https://www.facebook.com/100004321397397/videos/1519131981574167/?id=100004321397397
Ensimmäinen viikko on takana ja suurin osa pennuista on kaksinkertaistanut syntymäpainonsa ja loputkin ovat ihan siinä hilkulla.
Syömistä ja ”makkoomistahan” niiden elämä on tässä vaiheessa, välillä Unna-äippä pesee pyykkiä ja pyörittelee pentuja ylösalaisin. Puhdasta pitää olla, nenästä hännänpäähän sen mielestä.
Tässä vaiheessa porukasta on erotettavissa ne laiskanpulskeat tyypit, jotka sammuvat just siihen mihin sammuvat, kunhan vatsa on täysi – ja mielellään selällään rellottaen. Sitten on niitä, jotka suuttuvat heti, jos eksyvät porukasta tai joutuvat kasan alimmaiseksi.
Jännä nähdä miten luonteet muovautuvat, kun maailma avartuu silmien ja korvien aukeamisen jälkeen.
Tänään ikää kokonaista viisi päivää <3
Pennut kasvavat ihan silmissä. Painoa on kertynyt kaikille ja pentueen pieninkin on tiukasti elämänsyrjässä kiinni. Unnalta tulee hyvin maitoa ja se jaksaa kärsivällisesti imettää pitkään, pestä ja hoivata pikkuisiaan. Sen oma ruokahalukin parani huomattavasti kun pennut olivat syntyneet - hienoinen närästys ja paineen tunne kun jäi pois. Unna ei vielä ole ollut valmis päästämään muita lauman koiria pentuja katsomaan vaikka mummokoira onkin kovasti sitä mieltä, että mummotkin voivat osallistua lasten hoivaamiseen varsin hyvin. Kuvissa pennuilla ikää 3-4 päivää.
Näissä kuvissa ikää jo kaksi päivää
Kukkuu maailma, täällä ollaan!
Pikkuväki aiheutti kasvattajalle ja sen työyhteisölle vähän sutinaa ilmoittamalla varhennetusta saapumisestaan. Onneksi kaikki järjestyi ja keskiviikkona he saapuivat. Mammakoiran vatsarepun sisällön määrää arvuuteltiin somessa kilpaa ja oikea lukema oli 12 jakaumalla 2 narttua ja 10 urosta. Valitettavasti toinen tytöistä, kovin pikkuinen sellainen, ei nähnyt tätä maailmaa hengissä. Samoin kävi viimeisenä saapuneelle pojalle, joka syntyi liki 12h myöhemmin kuin joukon ensimmäinen. Ikävää mutta tällaista tämä
joskus on. Unnalla riittää silti puuhaa kymmenessäkin ja hyvin se lapsiaan hoitaa!
Ai niin, pentuset nimetään nyt isän nimen Festival-teeman mukaan: Lollapalooza, Rock am Ring Rock im Park, Lovebox, Super
Bock Super Rock, Boomtown, Let It Roll, Snowbombing, Mysteryland, Coachella ja Best Kept Secret.
Unna on käynyt ultrassa joulukuun puolen välin huitteilla ja pentuja näkyi 6-7 mutta koska ne olivat tiheässä lopullinen lukema tuskin jää tuohon, ellei nyt yllätyksiä ole sattunut viimeisten viikkojen aikana. Unna on voinut hyvin ja tilapäinen mutta varsin tyypillinen ruokahaluttomuuskin on jo väistynyt. Vatsa on kasvanut toivotusti ja nyt sitten vain jännitetään mitä sukupuolta kuvan pienet pötkylät ovat.
Tässä vaiheessa minulla on viimeistään tavallisesti ollut täysin selvillä millä teemalla pennut tullaan nimeämään. Useimmiten teema on tavalla tai toisella poimittu pentueen isän nimestä mutta kappas miten sattuikin sekä isä että emä ovat molemmat samalla
Midsummer-teemalla nimettyjä itse! Se on siis hyllytetty idea. Jotain muuta täytyy siis keksiä… Aikaa on vielä onneksi tovi. Unna saapuu meille noin viikkoa ennen laskettua aikaa tutustumaan pentukamariin ja tekemän olonsa mukavaksi. Seuraava pentupäiväkirjapäivitys siis silloin!